Hoitoalalla on tällä hetkellä kova kiire ja hoitajapula on todellinen. Itsellänikään ei ole ollut aikaa tehdä vaalikampanjaa, sillä työt vievät mennessään. Olen työskennellyt vanhusten ja vammaisten parissa yli 10 vuotta ja olen nähnyt sinä aikana paljon hoitoalaan kohdistuvia leikkauksia. Monikaan ei ymmärrä, kuinka nämä leikkaukset vaikuttavat vanhusten ja vammaisten elämään, ellei omassa lähipiirissä ole vanhuksia
Aluevaalit lähestyvät, edessä ovat koko Suomea pysyvästi muovaavat vaalit, jonka seuraukset heijastuvat tuleville sukupolville. Väestön ikääntymisen ja yhä jatkuvan kaupungistumisen edetessä eri kuntien ja kaupunkien välinen kyky hoitaa peruspalveluitaan vaihtelee entistä enemmän. Laajempi hyvinvointialue mahdollistaa laajan palveluverkoston säilyttämisen yhdenvertaisena asuinpaikasta riippumatta. Yhtenäiset pelisäännöt ja toimintatavat mahdollistavat myös toimintojen joustavamman kehittämisen ja tehostamisen. Tuo mulle taivaalta
Seinäjokelainen Teresa Latvajärvi (sit.) on aluevaaleissakin ehdolla oleva apulaisosastonhoitaja. Olen tässä seurannut sotealan ahdingosta käytävää keskustelua jo pitkään. Tulee vaikutelma, että kunhan vain palkkaus saadaan kuntoon, niin johan alalla maailma aukenee ja ongelmat on pois pyyhitty! Palkkauksesta on puhuttu kuitenkin vuosia, ellei vuosikymmeniä eikä se edelleenkään ole kunnossa. Pitäisikö katse kääntää lähemmäs ruohonjuuritason käytänteisiin –
Aloin yritysten joululahjoja miettiessäni tuumia tätä hyvinvointialueemme kokonaisuutta toisesta kulmasta. Hoitoalalla työtä tekevillä pitää olla halu tehdä alan työtä. Tämän lisäksi työolot tukevat työssäjaksamista: osa hyvinvoinnista on mahdollisuus suunnitella muu elämä. Omalta kohdalta tutuksi on tullut myös kolmivuorotyö tehdasalalla lisineen – tämä sai miettimään eroja näiden välillä. Hoitotyön vuorolistan alkeista: Vuorolistassa on aamu-, ilta- ja
Kohta kaksi vuotta olemme eläneet maailmassa, jossa koronavirus ja covid-19 -tauti määrää meille toiminnan rajoja, sekä politiikassa, elinkeinoelämässä ja jokaisen meistä arjessa. Rokotukset ovat Suomessa melko hyvin edenneet ja toiveita olikin jo paluusta jonkinlaiseen normaaliin. Mutta kuten odotettavissa oli, uudet variantit ovat muuttaneet pelin jälleen kerran. Tartuntamäärät ovat kivunneet uusiin ennätyksiin ja erittäin huolestuttavia uutisia
Vilho Koskela. Syntyi. Kaatui itsenäisen Suomen puolesta! Vai kaatuiko? Kaatuiko hän sittenkin miestensä puolesta joita johti? Ystäviensä puolesta joiden kanssa oli kokenut sodan kauhut siihen asti? Välittikö hän näistä, vai uskoiko rakentavansa Suur-Suomea? Kuka tietää. Jokaisella oli mielipiteensä ja haaveensa. Ei se tehnyt miehistä perempia tai huonompia: teot ratkaisivat. Tekivät mitä piti. Kaukaa haettu avaus
Kun lähdin mukaan vihreiden toimintaan ja politiikkaan, halusin vaikuttaa nimenomaan ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalialan työni kautta olen nähnyt paljon tilanteita, joissa yhteiskunnan turvaverkko pettää, on epäreilu ja joskus jopa lannistava. Usein olen miettinyt, miten paljolta olisi voinut säästyä, jos apua olisi saanut ajoissa. Vihreiden inhimillinen, kannustava ja ennaltaehkäisyyn panostava politiikka tuntui omia arvoja lähimpänä olevalta väylältä
Kritiikki Siat-näyttelyn ympärillä kertoo sen, että kyse ei enää ole millään tasolla ruuasta vaan siilipuolustukseen siirtymisestä ja identiteettipolitiikasta parhaimmillaan. Sen sijaan, että keskusteltaisiin oikeasti tehotuotannon tuomista ongelmista ja ruuan halpuutuksesta, osa kyläpoliitikoista osoittaa kiukustuksen taiteilijaan ja taiteeseen, jonka tehtäväkin on nostaa taiteen keinoin erilaisia yhteiskunnallisia asioita keskusteluun, eikä lyödä pöytään erilaisia eturyhmien haluamia faktoja. Säälittävintä
Sunnuntaina oli isänpäivä, mainio mahdollisuus muistaa kaikkia maailman isiä. Vaikka perhepiirissä isänpäivällä on hyvin henkilökohtainen merkitys, on se myös hyvä mahdollisuus tarkastella isyyttä yhteiskunnassamme. Vanhemmuus ja siihen liittyvät odotukset on muuttunut paljon aikojen saatossa. Olen iloinen siitä, että vanhemmuus on ottanut askeleita kohti tasa-arvoa, mutta todelliseen tasa-arvoon on vielä pitkä matka. Asenteet ja odotukset vanhemmuudesta
Aluevaalien lähestyessä on hyvä katsoa hieman maakuntamme sote-palveluverkkoa. Olen itse aina kannattanut ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen palveluihin panostamista. Valitettavan usein keskustelu siirtyy heti alussa euroihin. Matalan kynnyksen ehkäisevien palveluiden tarpeellisuutta ja kustannustehokkuutta joutuu perustelemaan valtuustossa joka kerta. Käyttämättä jääneitä euroja on hankala huomata nopealla aikataululla. On totuttu ajattelemaan, että matalan kynnyksen palvelut täydentävät muuta palveluverkkoa.
