Maanantaina 20. helmikuuta vietetään kansainvälistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivää. Päivä on tärkeä muistutus siitä, että kaikki ihmiset ansaitsevat yhdenvertaiset mahdollisuudet ja oikeudet riippumatta taustastaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan. Päivä on tärkeä myös siksi, että se korostaa tarvetta puuttua ihmisten epäoikeudenmukaiseen ja eriarvoiseen kohteluun eri puolilla maailmaa. Jokaisella tulisi olla oikeus perustarpeisiin, kuten ravintoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja turvallisuuteen. Lisäksi jokaiselle kuuluu yhtäläiset perus- ja ihmisoikeudet. 

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa, jossa kaikilla on mahdollisuus saavuttaa potentiaalinsa ja elää merkityksellistä elämää. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia rakenteita, jotka vähentävät epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan vielä toteudu. Monet kärsivät edelleen köyhyydestä, syrjinnästä, huonoista työoloista sekä puutteellisesta terveydenhuollosta ympäri maailmaa. Lisäksi ilmastonmuutos ja taloudellinen eriarvoisuus ovat edelleen vakavia globaaleja haasteita, jotka vaikuttavat erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

On tärkeää, että me kaikki teemme osamme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja pyrimme vaikuttamaan sosiaaliseen muutokseen yhteiskunnassa. Meidän tulee taistella epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, edistää yhdenvertaisuutta ja puolustaa ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Tämä vaatii yhteistyötä yli valtiorajojen ja yhteistä sitoutumista tavoitteeseen oikeudenmukaisemmasta maailmasta kaikille.

Suomessa sosiaalista oikeudenmukaisuutta voidaan vahvistaa muun muassa seuraavin keinoin:

Köyhyyden torjunta ja koulutukseen panostaminen niin, että vahvistetaan yhteiskunnamme työllisyyttä. Työllisyyden parantamiseksi on panostettava koulutukseen sekä syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Nuoria tulee tukea ja auttaa, jotta varmistetaan, ettei yksikään lapsi tai nuori putoa koulupolulta. Sosiaalityön, koulujen ja poliisin välistä yhteistyötä on parannettava, jotta jokainen nuori tulee kuulluksi ja saa tarvitsemaansa apua.  

Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiselle, joten mielenterveyspalveluihin tulee panostaa, jotta yhä useammat pysyvät työelämässä. Lisäksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulee varmistaa, ettei yksikään lapsi koe syrjintää tai kiusaamista. Kouluissa tulee panostaa vuorovaikutustaitoihin sekä syrjäytymistä ennaltaehkäisevään työhön, kuten kuraattoreiden ja opintopsykologien saatavuuteen. 

Syrjinnän ehkäisyyn ja ennakkoluuloihin puuttumiseen tarvitaan antirasistista ja feminististä politiikkaa, jotta yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa voidaan vahvistaa yhteiskunnassamme. Antirasinen politiikka pyrkii siihen, että aktiivisesti tiedostetaan kaikki rasismin muodot ja tehdään työtä, jotta yhteiskunnan rakenteet pääsevät niistä eroon. Antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja. Feministisellä politiikalla tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen tulee siis panostaa, jotta voidaan edistää jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen kasvuympäristö sekä jokaiselle aikuiselle yhdenvertainen mahdollisuus edetä omassa elämässään ja elää oman näköistä arkea.

Maria Saita
Opiskelija, kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas

Det har gått 11 år sedan tågförbindelsen mellan Vasa och Seinäjoki elektrifierades. På den tiden motsatte man sig den som en olönsam och dyr matarledning till huvudlinjen. Efter elektrifieringen har dock särskilt pendeltågstrafiken ökat och Vasa ligger nu mycket närmare Seinäjoki och Tammerfors.

Detta är ett bra exempel på hur viktigt det är med bra järnvägsförbindelser. En investering i järnvägen är en investering i sysselsättning och affärsmöjligheter, men också i regionernas och landsbygdsområdenas livskraft. Ju snabbare och smidigare tågförbindelserna vi har, desto mindre behöver vi regionala flygplatser. Med de pengar som har spenderats på att ge konstgjord andning till de regionala flygplatserna, skulle man redan ha byggt en betydande mängd permanent järnvägsinfrastruktur i Finland.

I förhållande till Vasa har pendlingen ökat främst från kusten till inlandet. Orsaken är uppenbar: tidtabellerna för veckodagarna är inte anpassade för pendlingen till Vasa. Arbetskraftens rörlighet ska uppmuntras, och tågtidtabellerna kan ha stor betydelse för vilken typ av pendlingsområden som bildas runt städerna. En snabbare resa mellan Vasa och Seinäjoki ska vara ett långsiktigt mål, men vi kan genast öka turtätheten för att bättre tjäna pendlingen.

Fungerande järnvägsförbindelser kommer att föra städerna närmare varandra, och med det blir företag och arbetstillfällen lättare att nå. Förutom Tammerfors skulle Jyväskylä vara en naturlig destination för pendlare från Österbotten. Nu slösar vi bort den enorma potentialen hos en stor universitetsstad på grund av dåliga järnvägsförbindelser. Då det tar en timme med tåg från Seinäjoki till Tammerfors, tar det nästan tre timmar att ta sig till Jyväskylä via Haapamäki. Ett effektivt tvärgående transportsystem skulle kunna göra Vasa hamn till en lätt tillgänglig port till världen och öppna helt nya möjligheter för en snabb förflyttning av människor, idéer och investeringar mellan Mellersta Finland och Österbotten.

Vi behöver därför ett beslut under den kommande regeringsperioden om att renovera, snabba upp och elektrifiera Jyväskylä-banan.  Ett sådant beslut skulle inte betjäna bara städerna i Österbotten, utan även Keuruu, Hapamäki och Jyväskylä.

Det finns också ett liv mellan provinserna och deras städer; allt går inte från söder till norr eller tvärtom. Därför behöver vi smidiga och snabba järnvägsförbindelser mellan provinserna, inte bara en strävan efter de mest lönsamma linjerna. Det är enligt mig en hållbar landsbygdspolitik för företag, arbetstagare, miljön och provinsernas livskraft.

Laura Ala-Kokko, riksdagsvalskandidat, Seinäjoki
Bella Forsgrén, riksgadsledamot, Jyväskylä

Vaasan radan sähköistämisestä on 11 vuotta. Aikanaan sitä vastustettiin kannattamattomana ja kalliina syöttöratana pääradalle. Sähköistyksen jälkeen etenkin työmatkustajien määrä on kuitenkin kasvanut, ja Vaasa on nyt huomattavasti lähempänä Seinäjokea ja Tamperetta.

Tämä on hyvä esimerkki toimivien raideyhteyksien merkityksestä. Investointi rataan on investointi työllisyyteen ja yritysten toimintaedellytyksiin, mutta myös maakuntien ja maaseudun elinvoimaan. Mitä nopeammat ja sujuvammat junayhteydet Suomeen saadaan, sitä vähemmän tarvitsemme maakuntalentokenttiä. Niiden tekohengitykseen käytetyllä rahalla olisi rakentanut jo merkittävästi pysyvää ratainfrastruktuuria Suomeen.

Vaasan suhteen työmatkustus on kasvanut pääasiassa rannikolta sisämaahan Seinäjoen ja Tampereen suuntaan. Syy on ilmeinen: arkipäivien aikataulut eivät palvele työssäkäyntiä Vaasassa. Työvoiman liikkuvuuteen tarvitaan kipeästi apua, ja siksi junien aikatauluilla voi olla valtava merkitys siihen, millaiset työssäkäyntialueet kaupunkien ympärille muodostuvat. Yhteyden nopeuttaminen tulee olla myös pitkän aikavälin tavoitteena, mutta ensisijaisesti vuoroja on saatava tiheämmäksi ja työliikennettä paremmin palvelevaksi.

Toimivat raideyhteydet tuovat kaupungit lähemmäksi toisiaan, ja sitä myötä myös yritykset ja työpaikat paremmin saavutettaviksi. Tampereen lisäksi Jyväskylä olisi luonteva suunta pendelöinnille Pohjanmaalta. Nyt hukkaamme suuren yliopistokaupungin valtavan potentiaalin välttävien raideyhteyksien takia: kun Seinäjoelta Tampereelle menee junalla tunti, Jyväskylään körötellään Haapamäen kautta miltei kolme tuntia. Toimiva poikittaisliikenne voisi tehdä Vaasan satamasta helposti saavutettavan portin maailmalle ja avata täysin uusia mahdollisuuksia ihmisten, ideoiden ja investointien nopealle liikkumiselle Keski-Suomen ja Pohjanmaan välillä.

Tarvitsemme tulevalla hallituskaudella siis päätöksen Jyväskylän radan kunnostamisesta, nopeuden nostosta ja sähköistämisestä. Tämä palvelee paitsi pohjalaisia kaupunkeja, myös Keuruuta, Haapamäkeä ja Jyväskylää.

Elämää on myös maakuntien ja niiden kaupunkien välillä; kaikki siitä ei kulje etelästä pohjoiseen tai päinvastoin. Siksi tarvitsemme sujuvia ja nopeita raideyhteyksiä maakuntien välille eikä vain voitokkaimpien linjojen etsimistä. Se on mielestäni kestävää maaseutupolitiikkaa niin yritysten, työntekijöiden, ympäristön kuin maakuntien elinvoiman kannalta.

Laura Ala-Kokko, eduskuntavaaliehdokas, Seinäjoki
Bella Forsgrén, kansanedustaja, Jyväskylä

Många är de skogsägare som oroar sig för att staten ska blanda sig i deras skogsbruk. Man upplever det som orättvist att tvingas använda sin privata mark för att binda andra människors koldioxidutsläpp. Det är en rimlig reaktion, men det är samtidigt en rimlig begäran från finska folket.

Vårt viktigaste uppdrag gällande klimatkrisen är att kraftigt minska vår konsumtion av jungfruliga råvaror och fossil energi. Om vi lyckas med det så minskar också trycket på våra kolsänkor. Det betyder ändå inte att vi klarar oss utan dem. Vi har redan hunnit fylla atmosfären med så mycket koldioxid att vi behöver all hjälp vi kan få för att undvika de värsta scenarierna.

Utöver det så har vi en pågående utarmning av biodiversiteten. Här spelar skogen också en stor roll. Hur vi brukar skogen och med vilka metoder är avgörande om vi ska lyckas bromsa trenden.

Allt detta drabbar inte bara skogsägaren, utan alla vi som bor i det här landet. Naturen och klimatet är större än enskilda skogsskiften. Därför är det också av nationellt intresse att skogsbruket sker på ett hållbart sätt. Man kan likna det vid andra branschers bestämmelser och riktlinjer, till exempel gruvdrift eller fiskeri; båda har strikta regler om hur näringsverksamheten ska bedrivas. Lagar som har omarbetats och skärpts vartefter vi sett behov av det för att skydda människa och natur.

När vi gör upp regler som är lika för alla så blir det också mera rättvist. Då behöver ingen enskild skogsägare känna att hen måste bära ansvar för andras utsläpp. Istället hjälps alla åt för ett hållbart skogsbruk och ett välmående Finland.

Jonathan Hemming
Riksdagsvalkandidat
Korsholm

Viime vuoden väestötilastot Etelä-Pohjanmaan osalta olivat jälleen katastrofaalista luettavaa. Maakunnan väkimäärä tippui lähes tuhannella ja Seinäjokea lukuunottamatta väestö väheni lähes kaikissa alueen kunnissa. Järkyttävää tilastoa kaunisteli edes hiukan maahanmuutto, joka oli maakunnassa lähes 700 plussan puolella.

On toki selvää, että Etelä-Pohjanmaalla yksi iso tekijä muuttotappioon on korkeakoulutuksen puute. Opiskelun perässä muuttaa muualle vuosittain iso joukko nuoria. Isompi ongelma kuitenkin on se, että nämä muualle muuttaneet nuoret eivät muuta takaisin kotikonnuilleen. Suunta Etelä-Pohjanmaalla on juuri sellainen kuin on ennustettu, joten riittääkö maakunnassa rohkeutta muuttaa asenteita sellaisiksi, että maakunta olisi vetovoimaisempi.

Väestön väheneminen näkyy myös maakunnan työllisyystilanteessa. Työttömyysprosentit ovat toki maan alhaisimpia, mutta samalla yritykset kipuilevat kuitenkin työvoimapulan kanssa. Osa joutuu miettimään myös paikkakunnan vaihtoa työvoiman saamiseksi. Kevan teettämän kyselyn mukaan eteläpohjalaiskunnilla on vaikeuksia saada avoimiin virkoihin osaavia työntekijöitä. Moniin paikkoihin hakijoita ei meinaa löytyä ollenkaan. Kyse on siitä, että maakunta ei näytä houkuttelevalta vaihtoehdolta työntekijälle. Ollaan siis isoissa imago-ongelmissa, mutta miksi sitten näin on?

Syytä voi hyvin hakea maakunnasta esiin nousevista asenteista ja ilmapiiristä, joka näkyy ulospäin. Medioissa ja somekeskusteluissa nousee esiin, kuinka Etelä-Pohjanmaalla karsastetaan kasvis- ja vegaaniruokaa, vastustetaan Pride-tapahtumia, väheksytään ilmastonmuutosta, ei luoteta tutkittuun tietoon vaan koviten huutavan mielipiteeseen ja uskotaan edelleen turpeen ja turkistarhauksen voimaan, kunhan sitäkin työtä tekee vain joku muu, kuin maahanmuuttajat. Muun muassa nämä ovat kaikki asioita, josta syystä maakunta ei monia houkuta ja saavat useat nuoret jättämään maakunnan ja etsimään omaa paikkaa muualta.

Eteläpohjalaiset ovat aina olleet puheiden mukaan rehtejä, reiluja ja yrittelijäitä, mutta vieläkö nämä kuvaukset sopivat meihin? Olemmeko rehtejä ja reiluja erilaisuutta kohtaan? Olemmeko yritteliäitä, jos meillä on jämähdetty puolustusasemiin sen sijaan, että lähdettäisiin rohkeasti uudistumaan maailman mukana?

Maakunnassamme ollaan aikojen saatossa oltu luovia ja luotu vaurautta muun muassa tervanpoltolla ja maatalouden tuotteilla. Maataloudellakin on edelleen isot mahdollisuudet, mutta innovaatiot löytyvät kuitenkin muualta, kuin halvan, verovaroilla tuetun lihan viemisessä Kiinaan tai auringonlaskun turve- ja turkistuotannossa.

Etelä-Pohjanmaan suunta voidaan muuttaa, mutta se muutos pitää lähteä meistä eteläpohjalaisista itsestämme. Populismilla ja syyllisten osoittamisella muualta voidaan saavuttaa voittoja politiikassa, mutta maakuntaa ne eivät vie eteenpäin. Sen sijaan, että etsimme syyllisiä maakunnan väestökatoon muualta, olisi viimein aika katsoa peiliin ja muuttaa omia asenteita.

Tuomas Ojajärvi, Seinäjoki

Kuinka pitkään olemme valmiita oikeuttamaan turhaa kärsimystä eläimille aiheuttavan ja ihmisten tarpeisiin nähden täysin toissijaisen toiminnan?

Jos nykyisiltä pohjalaiskansanedustajilta kysytään, ovat he yksimielisesti turkistarhauksen kannalla, kertoo Yle:n kysely. Perusteluna on talous, vaikka turkistarhaus painii jatkuvien kannattamattomuusongelmien kanssa. Tarkemmin katsoen selviää, että kyselyyn on vastannut alueen 16 kansanedustajasta 11 ja muut ovat päättäneet olla hiljaa.

Minusta on reilua ja alan toimijoiden itsensä etu, että turkistarhauksen tulevaisuuskuva perustuu realismiin. Turkisten aika on ohi. On oikein sanoa tämä myös ääneen. Yhtä lailla tärkeää on tukea ja kouluttaa turkisalan yrittäjiä siirtymään uusiin ammatteihin.

Turkistarhojen määrä on laskenut Suomessa reippaasti. Kun vielä 1980-luvulla tarhoja oli Suomessa lähemmäs 6000, nyt niitä on enää noin 900.

Samalla työllistävä vaikutus on laskenut merkittävästi. Vuonna 2008 alan arvioitiin työllistävän suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä tarhaa kohden, mikä tarkoittaisi tämän päivän tarhamäärällä noin 700:aa työvuotta. Alan itsensä teettämän laskelman mukaan ala työllistää noin 5 000 henkilötyövuotta, kun huomioidaan tarhojen työntekijöiden lisäksi markkinointi- ja huutokauppayhtiö Saga Fursin työntekijät sekä rehuntuotanto ja kuljetukset.

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat ajaneet alaa entistä enemmän kriisiin. Myynti Venäjälle ja Kiinaan on pysähtynyt. Turkisala sai pandemian aikaan tukia 33 miljoonaa euroa ja tukia ollaan myöntämässä taas lisää.

Ylen haastattelemista kansanedustajista kukaan ei kyseenalaista tarhattujen eläinten oloja. Kuluttajien mielipide on kuitenkin selvä: 80 prosenttia suomalaisista ei hyväksy nykyisen kaltaista turkistarhausta. Tarhaus on myös ympäristön kannalta ongelmallista. Turkiseläinten häkkien alle kertyvä lanta ja virtsa rehevöittävät vesistöjä ja aiheuttavat puustovaurioita.

Yhä useampi EU-maa on kieltänyt turkistarhauksen, viimeisimpinä Latvia. Eurooppalainen kansalaisaloite Fur Free Europe pyrkii kieltämään turkistarhauksen ja turkisten tuonnin ja myynnin EU:n alueella. Muutos on varmasti tulossa: myös 12 EU:n jäsenmaata on kehottanut Euroopan komissiota selvittämään vaihtoehtoja turkistarhauksen kieltämiseksi EU:ssa.

Toimintaympäristö on muuttunut. Epäeettisyyden lisäksi taloudelliset realiteetit on hyväksyttävä. Se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että turkistarhaajat jätettäisiin omilleen. Päinvastoin! Eduskunnan tulee päättää erilaisista tukitoimista, joilla yrittäjiä ja alalta elantonsa saavia tuetaan siirtymään esimerkiksi kasvihuoneviljelyyn tai mukaan alueen tuulivoima- sekä bio- ja kiertotaloushankkeisiin. Tällaisia toimia tulee tehdä jo nyt, sillä mitä aiemmin ja pidemmällä siirtymäajalla päätöksiä tehdään, sitä joustavampi ja reilumpi muutos on yrittäjille.

Usein väitetään, että jos turkistarhaus Suomessa kiellettäisiin, tuotanto siirtyisi muihin maihin, joissa eläinten olosuhteet ovat vielä huonommat. Koskaan ei voi perustella eettisten periaatteiden sivuuttamista sillä, että joku muu tekisi vielä huonommin. Sillä silloin mikään hyvä ei etenisi.

EU:n turkiskieltoa koskeva aloite: www.furfreeeurope.fi

Lotta Alhonnoro
Puheenjohtaja, Vaasan vaalipiirin vihreät
Eduskuntavaaliehdokas

Työssäni europarlamentaarikko Ville Niinistön kotimaan poliittisena avustajana olen saanut mahdollisuuden tavata monia suomalaisen teollisuus-, tutkimus- ja energia-alan edustajia. 

Tapaamisia on ollut erityisen paljon, koska Ville Niinistö toimii Euroopan parlamentissa näistä asioista vastaavassa ITRE-valiokunnassa vihreiden koordinaattorina. 

Viimeistään tässä avustajan työssä olen oivaltanut, miten korkeatasoista ja vankkaa osaamista Suomessa on teollisuus-, tutkimus- ja energia-aloilla. 

Suomalaisen teollisuuden menestyksestä puhuttaessa esiin nousee  tyypillisesti kilpailukyky, se miten Suomi pärjää kilpailussa muiden maiden kanssa. Tilastojen mukaan hyvin, vaikka julkisen keskustelun perusteella voisi muuta luulla.

Kilpailukyky koostuu monista tekijöistä, vaikka kustannukset on se mihin tavataan keskittyä. Suurten suomalaisten teollisuusyritysten johtoa tavatessa huomaa nopeasti, että he kyllä ymmärtävät ettei pelkkien kustannuksien vertailu kerro kaikkea ja monet tärkeät kilpailukykytekijät liittyvän siihen, että Suomi on hyvinvointivaltio. 

Yritysten tärkein pääoma on kuitenkin ihmiset. Autamme yrityksiä, panostamalla koulutukseen aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen saakka. Tutkimukseen satsaaminen on mitä parhainta yritystukea. Samoin toimivat terveyspalvelut ja viihtyisä ja turvallinen elinympäristö on yritystenkin etu. Eikä voi tietenkään unohtaa kirjasto-ja kulttuuripalveluiden tärkeyttä. 

Monet hienot asiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä Suomessa, eivät ole sitä kaikkialla. Ne ovat kilpailuetuja, joita kannattaa vaalia.

Suvi Syrjä
Eduskuntavaaliehdokas, Vaasa

Ympäristö – ja ilmastoministeri Maria Ohisalo vieraili Vaasan vaalipiirissä keskiviikkona 11. tammikuuta. Vierailun teemana oli tutustua erilaisiin kestäviin energiahankkeisiin Pohjanmaalla.

Aamupäivällä ministeri Ohisalo tutustui Wärtsilä Sustainable Hubiin Vaasan Vaskiluodossa. Wärtsilä on tunnettu polttomoottoreista ja telakkateollisuudesta, jonka lisäksi yritys on nopeasti ottanut puhtaan merenkulun ja energian tulevaisuuden kysymykset haltuunsa. 

Tällä hetkellä Wärtsilä panostaa edelläkävijän roolin saavuttamiseen puhtaiden ja synteettisten polttoaineiden kehittämisessä. Tarkoituksena ei ole ainoastaan kehittää bisnestä lyhyellä aikajänteellä ekologisempaan suuntaan, vaan myös vaikuttaa jo olemassaolevien laivojen (joiden käyttöaika saattaa olla jopa 40 vuotta) päästöjen vähentämiseen läpi niiden elinkaaren. Ohisalo ja hänen mukanaan ollut paikallisdelegaatio pääsi tutustumaan erilaisiin tulevaisuuden polttoaineisiin ja niiden valmistustekniikoihin, sekä kuulemaan hyviä uutisia päästövähennysten suhteen.

Iltapäivän mittaan seurueeseen liittyi myös vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaita Pedersöressä, Erikssonin autokorjaamossa. Autokorjaamo on osa ruotsalaista AutoCirc -konsernia, jonka Pedersöressä sijaitseva piste on lisäksi ottanut tavoitteekseen ihan uuden pilotin käytettyjen sähköautoakkujen kierrättämisessä. Sähköautot ovat alati kasvava bisnes, jonka jälkeä ympäristölle ei voi vähätellä. AutoCircillä on hallussaan keinot akkujen jatkokäytölle ja he tavoittelevat johtavaa asemaa akkujen kierrätyksessä sekä uusiokäytössä. 

AutoCirc rakentaa kiertotalousajattelua myös sähköautojen suhteen siten, että sähköautojen akuille rakennetaan jälkimarkkinaa. Vaikka autojen akut voivat olla useiden tuhansien eurojen arvoisia uutena, ei kolaroitujen autojen akuille ole markkinaa tai uudelleenkäyttöä. AutoCircin toiminta on vielä alkutekijöissään, mutta onnistuessaan markkinat voivat olla jopa kansainväliset. Alkuun yrityksen lähestymiskulma on Pohjoismaiden tasolla.

Vaalipiriin kierros päättyi Kokkolaan, jossa ministeri Ohisalo tapasi lisää paikallista väkeä, eduskuntavaaliehdokkaita sekä Vihreitä aktiiveja.

Konservatiivithan muistavat aina liputtaa ”perinteisten perhearvojen” puolesta. Mutta koska asiat eivät ole mustavalkoisesti ”vanha hyvä, uusi paha” (tai toisinpäin), en myös pidä järkevänä vastustaa kategorisesti kaikkea uutta, ja niputtaa ”perinteiset perhearvot” kategoriaan: ”hyvät ja säilytettävät jutut” erittelemättä edes aina että mitä ne ovat, saatika selittämättä että miksi ne pitäisi museoida.

Miksi pitäisi jäädyttää yhteiskunnan kehittäminen niiltä osin? Tasa-arvo ei ole vielä valmis, oikein minkään sukupuolen kannalta tarkasteltuna. Päin vastoin, kaikkia asioita tulee tarkastella krittisesti sillä ajatuksella että aina voi olla jotain parantamisen varaa.

Useimmiten ”perinteisillä perhearvoilla” viitataan siis ns. perinteisiin perheen sukupuolirooleihin, joissa nainen hoitaa kotia ja lapsia ja mies käy töissä ja elättää perheen.

Jotkut konservatiivit luulevat että tasa-arvo pakottaisi naiset töihin. Mutta tasa-arvo tarkoittaa myös sitä että sovitaan tasa-arvoisesti yhdessä mallista joka molemmille parhaiten sopii, sisältäen myös vapauden elää myös siinä perinteisessä perhemallissa jossa mies ottaa vastuun rahan ansaitsemisesta koko perheelle. (Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin epätasa-arvoinen asetelma jossa mies on ”perheen pää” ja saa päättää asioista.) Naisellakin pitää aina olla vapaus jäädä kotiin omasta valinnastaan ja aidosti yhdessä tehdystä päätöksestä.

Koska maailmaan mahtuu myös monenlaisia erilaisia ihmisiä ja vähemmistöjä, olisi väkivaltaa heitä kohtaan yrittää pakottaa heidätkin mahtumaan siihen samaan muottiin, johon he eivät koe kuuluvansa.
Esimerkiksi vapaus saada olla oma itsensä, ja oikeus omannäköiseen elämään ovat siis uusia hienoja ja edistyksellisiä arvoja sekä selkeitä parannuksia, jotka eivät kaikilta osin enää sovikaan yhteen ns. ”perinteisten perhearvojen” kanssa. Kotiäitiys on taatusti maailman ihanin asia äidin omana toiveena ja vapaana valintana, mutta muuttuu toksiseksi rooliksi jos se muutetaan kaikkia sukupuolen edustajia koskevaksi velvoitteeksi sillä että vaihtoehtoja ei anneta, tai ainkin niitä syvästi halveksutaan.

Konservatiivien riveistä usein kuulee näistä uusista arvoista sellaisia vähän nurinkurisia lausahduksia kuten ”miehet eivät enää saa olla miehiä”, kun vapaus olla oma itsensä päinvastoin tarkoittaa myös vapautta olla niin miehekäs kuin haluaa ja mikä omimmalta tuntuu, niin kauan kun ei toimillaan satuta muita.

”Miehekkyys” on toksista vasta sitten kun se satuttaa muita. Vapaus olla oma itsensä ei sisällä vapautta päättää muiden elämistä. Ja kun feministi puhuu toksisesta maskuliinisuudesta, niin se ei myös tietenkään tarkoita sitä että kaikki mitä jokainen mies on ja tekee olisi huonoa ja väärin. Tämäkin yksi konservatiivien väärinkäsityksistä.

Olkaa miehiä ja olkaa naisia, olkaa heteroita, vaikka valkoisiakin; ei siinäkään ole mitään vikaa. ’Live and let live, you do you ja antaa kaikkien kukkien kukkia” saarnaa tämä henkisesti vanhana hippinä syntynyt täältä toisin sanoen. — Kunhan. Ette. Satuta. Muita.

Mutta hetkinen. Mennäänpäs vielä askel syvemmälle.

Toksiset sukupuoliroolit satuttavat ensin ihmistä itseään. ”Miehet eivät itke. Miehet eivät näytä hellyyttä julkisesti. Mies ei puhu tunteistaan” noin esimerkeinä . Sellainen sukupuolirooli joka kieltää ihmiseltä itseltään osan kaikille ihmisille yhteisestä tunneskaalasta ja -ilmaisusta rajoittaa hänen ihmisyyttään ja saa patoamaan kielletyt tunteet sisälleen paineeksi. Se painekattila sitten vähän miehestä riippuen voi purkautua joko ulospäin henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisena käytöksenä tai sisäänpäin aiheuttamalla ahdistusta, masennusta ja itsetuhoista käytöstä.

Haluaisinkin haastaa itsensä konservatiiveiksi identifioituvat vähän hiomaan omaa ajatteluaan tältä osin. Eikö niitä museoituja perhemalleja voisi pölyttää ja uudistaa edes niiden ihmistä itseään satuttavien sukupuoliroolien osalta? Voitaisiinko heteronormatiivisessa ydinperheessä opetella sallimaan kaikkien tunteiden ilmaisu kaikille — etenkin miehille, joilta ne kaikki parhaat ja tärkeimmät kielletään? Voisiko isä helliä ja halata avoimesti ja usein koko perhettään (ja miksei myös ystäviään)? Me tarvittaisiin sellaiset perinteistä paremmat perhearvot.

Konservatiivi-mies, minä puhun nyt sinulle. Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös niihin ”kiellettyihin”, joten ole oman elämäsi kapteeni ja valtaa menetetyt alueet takaisin.

Päästä irti toisten ihmisten kontrolloinnista, se on vain pelkoa ja epävarmuutta valepuvussa.

Itke. Naura. Leiki. Kuuntele. Suvaitse. Rakasta. Ymmärrä. Välitä.

Hengitä.

Anni Teerikangas
Eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu
Pietarsaari

Enpä olisi reilu vuosi sitten uskonut, että tässä yltäkylläisyyden ajassa meillä tulisi pulaa sähköstä, kaikki elämämme mukavuudet mahdollistavasta perusresurssista. Mutta niin vain kaikki muuttui, kun Putin hyökkäsi Ukrainaan 300 päivää sitten. Energiahanat Venäjältä lyötiin kiinni, jotta Putin ei käyttäisi meidän rahojamme ukrainalaisten lasten murhaamiseen. Monien sähkölaskut ovat nousseet raketin lailla, koska sähköä ei yksinkertaisesti enää ole saatavilla ylimäärin.

Hallitus onkin päättänyt nyt kahteen otteeseen tukea ihmisiä sähkölaskuissa – ja hyvä niin. Syksyn budjettiriihessä hallitus päätti keventää sähkön arvonlisäveroa sekä ottaa käyttöön sähkötuen ja erillisen sähkövähennyksen veroista. Joulun alla SDP, kokoomus ja perussuomalaiset ennättivät huutaa kilpaa hintakaton perään. Hallitus kuitenkin päätti maksaa könttäsummana korvauksen ylisuurista sähkölaskuista.

Onneksi Suomessa ei sentään lähdetty täysin hulluttelemaan ja säätämään sähkölle hintakattoa. Se olisi ollut tukitoimena älyttömän kallis ja vain lisännyt sähkökatkojen riskiä. Hintakatto olisi ollut katto vain kuluttajalle, ei sähkön tuottajalle. Tämän erotuksen olisi maksanut joka tapauksessa joku – todennäköisesti veronmaksajat. Kaiken kukkuraksi ensimmäiset sähkökatkot olisivat todennäköisesti tulleet jo joulun alla, jos hintakatto olisi otettu käyttöön. 

Sanotaan se nyt kuitenkin suoraan ja kaunistelematta: hallituksen ratkaisu ei ollut läheskään täydellinen eikä edes toimiva. Vaikean taloustilanteen olisi pitänyt pakottaa hallitus pohtimaan, millä keinoin voidaan tukea tehokkaimmin juuri heitä, jotka apua eniten tarvitsevat. Nykyisillä keinoilla näin kuitenkaan tapahdu, vaan osa rahasta valuu hukkaan. Ei ole mitään järkeä tukea espoolaisen toimitusjohtajan merenrantakodin lattialämmitystä, jos samalla rahalla voitaisiin tukea pienituloista perhettä maaseudulla.

Työ- ja elinkeinoministeriön olisi pitänyt pystyä parempaan, mutta ministeri Mika Lintilä epäonnistui johtamisessaan ja tilannearviossaan. Asiantuntijat varoittivat jo viime keväänä, että tästä talvesta tulisi vaikea. Ministeriön olisi pitänyt alkaa valmistelemaan ratkaisuja välittömästi, mutta sen sijaan Lintilä hukkasi monta kuukautta arvokasta aikaa.

Vihreiden ratkaisut olivat alusta alkaen selvät: energiaraha ja windfall-vero. Näiden valmistelu olisi pitänyt aloittaa kiireellisesti jo viime keväänä, mutta se ei kuitenkaan valitettavasti ollut keskustan ministereille prioriteetti. Energiarahalla tukea saataisiin kohdennettua tarkasti apua eniten tarvitseville. Tukisumma määräytyisi muun muassa postinumeron ja tulojen perusteella. Tämä lysti rahoitettaisiin windfall-verolla, joka höylää osan pois energiayhtiöiden laariin satavista jättivoitoista. Tästä onneksi saatiin jo hallituksen esitys.

On tietenkin hienoa, että hallitus on päättänyt jo kahdesti tukea suomalaisia raskaissa laskuissa. Pitkällä aikavälillä ainut kestävä ratkaisu energiakriisiin on kuitenkin se, että puhtaan kotimaisen energian tuotantoa lisätään merkittävästi. Tulevaisuus näyttääkin ihan hyvältä. Olkiluoto 3 aloittaa keväällä jauhamaan ydinsähköä täydellä teholla ja ensimmäisiä pieniä ydinreaktoreita suunnitellaan jo testi- ja tutkimuskäyttöön Lappeenrantaan. Lisäksi ensi vuonna rakennetaan jälleen valtavasti lisää tuulivoimaa. Näiden valossa ensi talvesta tulee kaiken järjen mukaan jo huomattavasti helpompi.

On päivänselvää, ettei vihreä siirtymä ole energiakriisin syy, vaan ratkaisu. Tällä tiellä meidän on pysyttävä, sillä paluuta halvan fossiilienergian aikaan ei ole.

Eduskuntavaaliehdokas, vihreiden nuorten puheenjohtaja
Jami Haavisto

Teksti on julkaistu ruotsiksi Vasabladetissa:

https://www.vasabladet.fi/Artikel/Visa/648293