Poliittisessa keskustelussa väärinymmärtäminen on yleistä, joskus jopa tahallista. Kärjistäminen kuuluu politiikan kielenkäyttöön ja onhan se välillä ihan hauskaakin. Keskustelussa kannabiksesta ja muista huumeista on kuitenkin ymmärrys välillä karannut jo tosi kauas.
Mielestäni ja myös vihreiden virallisten linjausten mukaan huumeiden myymisen ja välittämisen tulee edelleen olla rikollista ja rangaistavaa. Emme siis ole laillistamassa huumeita, tai esittämässä niitä jauhelihan korvikkeeksi, kuten hurjimmissa visioissa on jo epäilty.
Termit eri päihdepolitiikan vaihtoehdoista menevät keskustelussa usein sekaisin, jolloin väärinkäsityksiä syntyy. Käytön rangaistavuudesta luopuminen on eri asia kuin laillistaminen. Nykyinen politiikka ei selvästikään toimi, koska huumeiden käyttö lisääntyy koko ajan. Ja samalla lisääntyvät muut lieveilmiöt, joita huumeidenkäyttöön liittyy.
Jotain on siis tehtävä. Koska mielelläni perustan päätökseni tutkimukseen, teen niin tässäkin tapauksessa. Niin Maailman terveysjärjestö WHO kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä lukuisat muut päihdepolitiikan asiantuntijatahot ovat sitä mieltä, että käytön rangaistavuudesta tulisi luopua. Tutkimusten mukaan rangaistavuudesta luopuminen ei lisää käyttöä vaan helpottaa haittojen vähentämistä ja terveysongelmiin puuttumista.
Ja sitten niitä termejä. Käytännössä Suomessa puhutaan tällä hetkellä kolmesta eri vaihtoehdosta: depenalisaatiosta, dekriminalisoinnista ja laillistamisesta. Itse pidän parhaana vaihtoehtona depenalisaatiota, jolloin huumeiden hallussapito ja käyttö ovat edelleen kiellettyjä, mutta niistä ei seuraa rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Samankaltaisesta tilanteesta on kyse esimerkiksi kun jalankulkija kävelee päin punaista tai pyöräilijä käyttää jalkakäytävää pyöräilyyn. Kiellettyä, mutta käytännössä rangaistuksia ei jaeta. Huumeiden kasvattaminen, myyminen ja välittäminen olisivat edelleen rikollista ja rangaistavaa toimintaa.
Vihreiden virallinen linja on käytön dekriminalisointi, jolloin huumeiden käyttö ja pienten määrien hallussapito sallittaisiin luopumalla niiden rangaistavuudesta. Ero depenalisaatioon on pieni, ehkä enemmän periaatteellinen. Äärimmäinen keino olisi laillistaminen, mikä tarkoittaisi huumeiden käytön vapauttamista ja saatavuuden järjestämistä samaan tapaan kuin alkoholin tai lääkkeiden. Toistettakoon nyt vielä, että tätä me vihreät emme halua. Sakko tai vankeus eivät auta päihdeongelmaista.
Huumeiden käyttöön tulisi puuttua enemmän sosiaali- ja terveydenhuolloin keinoin, ei niinkään rangaistuksilla. Pelkkä riski rikosrekisterimerkinnän saamisesta voi pitää päihdeongelmaisen kaukana viranomaisista ja siksi hoitoonohjaaminen on hankalaa. Jos huumeiden käytöstä ei rangaistaisi, vapautuisi myös poliisin resursseja pois käyttörikoksista käytettäväksi esimerkiksi huumeiden ympärillä pyörivän järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeiden maahantuonnin pariin.
Huumeisiin liittyviä ongelmia ei tietenkään ratkaista pelkästään poistamalla rangaistukset. Edelleen tarvitaan hyvää ennaltaehkäisevää työtä. Ensisijaisesti tulisi vaikuttaa nuoriin, jotta he eivät käyttöä aloittaisi. Viestin ja uutisoinnin tulee edelleen tukea sitä, että huumeiden käyttö on kiellettyä.
Henna Rantasaari
Kaupunginvaltuutettu, Kaupunginhallituksen jäsen (Vihr.)
Seinäjoki