Ihme ja kumma

Kirjoittaja Marko Koivuniemi on Jalasjärveläistynyt koskenkorvalaanen kolmen lapsen isä, tietohallintopäällikkö. Uskonnoton juhlapuhuja ja liian monesta asiasta kiinnostunut elämänkoululainen.

Samoihin aikoihin 1980-luvun alkupuolella kun pieni arkeologi-Marko sukelteli Koskenkorvan ”Kokoonmontun” syvyyksissä tai kaivauksillaan löysi koiraeläimen leukaluun ilmestyi myös ”Ihme ja kumma”-lastenlaulu, josta on elämän ohjenuoraksi vielä 43-vuotiaallekin Markolle.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Ja myös isompaakin.

Luonto ja sen monimuotoisuus on kiehtonut minua aina ja yritän tuon uteliaisuuden ja ihmettelyn välittää myös omille lapsilleni. Apua on onneksi paljon saatavilla, vaikkapa luonnon itsensä lisäksi kirjasto, Avara Luonto -ohjelmat ja Jalasjärven luontoyhdistys Luhurikka.

Yhdessä lapsieni kanssa näemme mieluusti hieman vaivaa saadaksemme sisälle eksyneet hämähäkit purkkiin pihalle toimitettavaksi samalla ihmetellen hienoa luontokappaletta sen sijaan että tylysti liiskaisimme tunkeilijan. Sadesään jälkeen asfaltille eksyneen kastemadon luikertelu kämmenellä on aina yhtä kiehtovaa ja elämän kunnioittamisen kannalta opettavaista päästää kiemurtelija turvaan pehmoisempaan maaperään.

Luonnon monimuotoisuus tarjoaa jatkuvaa ihmettelyn aihetta, mutta nykyään entistä enemmän myös jatkuvaa huolta. Ihmiskunta levittäytyy tehokkaasti ja luonnon tehtäväksi jää väistyä, kuihtua ja usein vain kuolla pois lukuunottamatta sitä osaa jota voidaan käyttää hyväksi. Vaikka juuri nyt elämme aikoja, joissa luonto muistuttaa vahvuudestaan, niin usein luonto on se heikompi osapuoli, joka tarvitsee tukemme.

Heikompien puolustaminen on minulle tärkeää – valitettavasti aina ei niin ole ollut. Silmälasipäinen ja tukeva poika oli helppo kohde koulukiusaamiselle mutta tein sen raukkamaisimman ratkaisun ja siirryin itse kiusaajaksi käyttäen sanavalmiuttani ilkeyksiin. Lunastin paikkani porukassa halpamaisella tavalla. Olenkin kahdelta kiusaamaltani ihmiseltä pyytänyt anteeksi – se on vaikea paikka vuosien jälkeenkin koska se voidaan nähdä vain omantuntonsa valkopesuna. Sitäkin se varmaan on. Mutta halusin silti ilmaista että en ole unohtanut ja että tiedän tehneeni väärin.

Vihreyskin usein nähdään – tai ennen kaikkea halutaan nähdä – viherpesuna. Temppuna, jolla kolkuttava omatunto vaiennetaan mutta ei sen enempää. Nämä mielipiteet tulevat usein tahoilta joille on hyvin vierasta ajatella luontoarvoja muuten kuin rahan ja materiaalisen hyödyn kautta. Itselleni vihreys on inhimillisyyttä ja huolenpitoa, vastuunkantoa myös yhteisestä maapallostamme.

Ilmastonmuutos ja saasteet eivät rajamuodollisuuksista välitä ja esimerkiksi sukupuuttoon kuollut kiinanjokidelfiini on menetys koko maailmalla eikä vain Kiinalle. Liekki joka 20 miljoonaa vuotta maapallolla paloi on ihmisen toimien vuoksi sammunut iäksi. Suomenkin puhdas ja kaunis luonto on suojelemisen arvoinen – ikimetsien ja soiden suojelun lisäksi esimerkkinä voisi mainita vesikon joka on meiltä jo hävinnyt ja mahdollista toiveita paluusta estää tehokkaasti tarhoilta karannut vieraslaji minkki.

Poliittinen ilmapiiri on viime vuosikymmeninä muuttunut. Puoluekartalle on noussut uusia tulokkaita – toiset jäädäkseen ja toiset hetken kuluttua kadotakseen unholaan. Vihreät ovat kehittyneet yhden asian liikkeestä yleispuolueeksi, jolla on tarjota arvomaailmansa mukaista politiikkaa koko Suomelle.

Vieläkin on paljon kuntia, joissa kuntavaaleissa ei ole ikinä ollut yhtään vihreää ehdokasta. Jonkun on siis näytettävä tietä ja uskallettava. Vuonna 2012 pidetyissä itsenäisen Jalasjärven kunnan viimeisissä kuntavaaleissa olin ainoana ehdokkaana. Tulevassa emäpitäjässä Kurikassa ei ehdokkaita ollut lainkaan. Viitisen vuotta paikkakunnalla tuolloin asuneena äänipottini oli ilman kampanjointia 15 kappaletta. Ei mikään äänivyöry, mutta kuitenkin osoitus että Vihreät ovat olemassa ja kuntavaalikartalla.

Vuonna 2016 Jalasjärvi liitettiin Kurikkaan ja vuonna 2017 oli uusien kuntavaalien aika: ehdokaslistalle saatiin tuolloin jo 7 nimeä ja edustettuina Kurikan kaikki kolme keskusta: kanta-Kurikka, Jalasjärvi ja Jurva. Äänimäärällä 505 saatiin kertaheitolla läpi 2 edustajaa. Ihmiset uskalsivat katsoa ennakkoluulojen läpi ihmistä – antaen hänelle aikaa kertoa mitä vihreys hänelle on ja mitä se hänelle tarkoittaa. Miten vihreiden arvot ja maaseudun arvot ovat pitkälti yhtä: puhdas luonto ja puhdas ruoka lähellä tuotettuna.

Nyt on seuraavan edistysaskeleen aika. Vihreä lakeus -kampanja rohkaisee asettumaan ehdolle sielläkin missä ehdokkaita ei vihreillä ole aiemmin ollut. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Kuljetaan, hämmästellään ja kummastellaan yhdessä – Vihreä lakeus kaipaa meitä, jotka uskallamme ottaa ensimmäisen askeleen. Sen jälkeen kaikki on helpompaa.

Marko Koivuniemi