Junasta Helsingin rautatieasemalle astuessa humahtaa heti vastaan ihmisten stressi ja kiire kuin aalto, joka tarttuu helposti ihmiseen, laumaeläimeen. Vaikkei olisi mihinkään kiire, alkavat jalat nakuttaa samaan tahtiin muiden puolijuoksua laiturilla kulkevien kanssa. Itse pikkukaupungissa syntyneenä minusta on aina ollut mukavaa käydä pääkaupunkiseudulla, mutta vielä mukavampaa on ollut päästä sieltä pois.
Hidastan jalkojani tarkoituksella. Pysähdyn katsomaan pääkaupungin ihmisten kiirettä ulkopuolisen silmin. Miksi haluaisinkaan stressata jo pelkkää paikasta toiseen liikkumista niin kovasti? — Ihmettelen. Haluan käyttää energiani muuhun, paremmin ja valikoivammin.
Lyhytaikainen stressi toki voi olla hyödyllistä ja jopa elintärkeää — se auttaa selviytymään kriiseistä — mutta pitkäaikainen stressi sairastuttaa tutkitusti kenet tahansa. Masennus, sydän- ja verisuonitaudit ja vatsahaava ovat vain esimerkkejä vakavista sairauksista joihin krooninen stressi johtaa. Pääkaupungissa käydessäni joudun keskittymään ja pinnistelemään säilyttääkseni sen kiirrettömän olotilan joka on minulle pikkukaupungissa selviö. Miten ihmiset jaksavat elää täällä?
Kotimatkan jälkeen astuessani laiturille taas pikkupaikkakuntani juna-asemalla lennähtää pääkaupungista väkisinkin mukaan tarttunut stressi vihdoin harteilta. Huh, helpotus!
Mikä onkaan paras paikka ihmiselle olla ja asua? Ei ole lainkaan selviö että suurempi kaupunki olisi aina parempi edes työnsaannin suhteen. Työpaikkoja voi olla enemmän tarjolla, mutta niin on työnhakijoitakin.
Pikkukaupungin ”kaikki tuntee kaikki” ilmapiiri on työnhaussa vain etu. Ihan kaikilla, maahanmuuttajista kantasuomalaisiin on paremmat mahdollisuudet työllistyä oman alan töihin tai päästä tekemään omia vahvuuksia hyödyntävää ja mielekästä työtä, kun ihmiset tuntevat sinut ja tietävät mitä osaat. Isossa kaupungissa anonymiteetti on työnhaussa yleensä pelkkä haitta, ja itselle mielekkään työn löytäminen voi olla paljon vaikeampaa.
Tänä keväänä yhden jos toisenkin elämä on nähnyt täysremontin. Meidät kaikki on pysäyttänyt sama pakko pysähtyä, joka on saanut monet tarkastelemaan elämäänsä ja arvojaan uudestaan. Mikä on tärkeintä, ura vai perhe? Minkä arvoinen on oma terveys? Entäpä mielenterveys?
Koronavirus ja poikkeustila on myös pakottanut monet yritykset ja yhtiöt toteuttamaan vihdoin sen digiloikan jota ollaan jo pitkään odotettukin. Yhtäkkiä etätyö onkin varteenotettava vaihtoehto. Tämä avaa ihmisille uusia vaihtoehtoja myös asumisen suhteen.
Viime vuosina on uutisoitu paljon myös siitä kuinka suuret hintaerot asumisella ympäri Suomea sekä omistus- että vuokra-asumiselle on. Samalla rahalla jolla saisi Helsingistä ahtaan yksiön kaukana keskustasta saa pikkukaupungista tilavan kolmion läheltä keskustaa, tai vähän kauempaa maaseudulta vaikka kokonaisen omakotitalon tontteineen.
Täällä pikkukaupungissa kaikki on pyöräilymatkan päässä. Lapset voi päästää turvallisin mielin itse kulkemaan kouluun ja harrastuksiin. Pienistäkin kaupungeista löytyy kuitenkin yleensä useita urheiluseuroja; jäähalli, uimahalli, skeittauspaikkoja ja nuorisotalo; työväenopisto tai kansalaisopisto, musiikkiopisto nuorisokuoroineen ja orkestereineen sekä muita kulttuuripalveluita myös lapsille ja nuorille.
Autoa ei täällä pikkukaupungissa välttämättä tarvitse aikuinenkaan: kun lähden kotoani pyöräilemään yhteen suuntaan, olen viidessä minuutissa keskellä keskustaa. Jos valitsen toisen suunnan, saavun samassa ajassa meren rannalle, luonnon äärelle. Matkakortteihin ei kulu rahaa sillä yleistä joukkoliikennettä ei ole, mutta tarvittaessa voi soittaa itselleen ”tilausbussin”, joka hakee kotiovelta ja vie määränpäähän asti kuin taksi mutta bussilipun hinnalla.
Stressi on yksi aikamme suurimmista terveysongelmia aiheuttavista vihollisista: arviolta 75-90 % kaikista lääkärikäynneistä johtuu stressin aiheuttamista vaivoista. Stressi on yhdistetty tutkimuksissa myös kuuden suurimman kuolinsyyn taustalle. Nämä ovat sydän ja verisuonitaudit, syöpä, keuhkotaudit, onnettomuudet, maksakirroosi ja itsemurha.
Luonnon läheisyys ja mahdollisuus omaan rauhaan vaikka kesämökille karkaamalla on meille Suomessa niin tuttu lääke, että usein unohtuu millainen rikkaus se on. Jos olisimme sattuneet syntymään vaikka Japanissa (jonka väkiluku vuonna 2018 oli 126,5 miljoonaa), ymmärtäisimme ehkä paremmin kuinka onnekkaita täällä Suomessa olemme. Täällä on paljon mahdollisuuksia jotka muualta puuttuvat täysin. Meillä on tilaa, ja tila on luksusta.
Meillä on samat ongelmat kuin muuallakin maailmassa, stressi on suurin tappaja täälläkin. Mutta meillä on siihen täällä myös lääke mitä ei joka paikasta helposti saakaan! Avataan silmät ja nähdään että meillä on jo ratkaisu ongelmaan: vielä niitä honkia humisee siellä Suomen salomailla. Elämänlaatu on asia johon täällä Suomessa voi vielä helposti ihan pelkällä maiseman vaihdolla vaikuttaa!
Toivotan siis kaikki etätöihin siirtyneet ja niihin myös tulevaisuudessa siirtyvät lämpimästi tervetulleiksi elämään stressittömämpää ja mukavampaa, yhteisöllistä pikkukaupunkielämää! Lupaan että ylimääräisestä stressistä ja rahahuolista luopuminen lisää elämänlaatua välittömästi. Kuka ties vaikka elinikäkin siinä vahingossa pitenisi.
Anni Teerikangas
Kirjoittaja on Pietarsaaren Vihreiden varapuheenjohtaja sekä Eläinvihreät ry:n puheenjohtaja