Korona – Mitä siitä opittiin?

Tätä kirjoittaessa eilen (18.6.) ei ollut HUSsin alueella löytynyt yhtään positiivista näytettä, ensimmäisen kerran sitten helmikuun, vaikka näytteitä otettiin 546kpl. Eli tällä hetkellä korona on todella hyvin hallinnassa.

Minä olin kuvitellut aina että tälläisiin asioihin on meidän hyvinkin tunnollisessa ja pendantissakin yhteiskunnassa varauduttu hyvin. Suomalainen realismi, ja joskus jopa pessimismin puolelle lipsahtava suhtautuminen asioihin, luulisi aiheuttaneen sen että viimeistään kun alettiin puhua siitä että ilmastonmuutos tuo kaikenlaisia mahdollisia kriisejä maapallolle (jotka vaikuttaa tottakai meihinkin), olisi suunnitelmat laitettu kuntoon ainakin julkisella sektorilla.

Luulin että 2020 olisi kouluilla selvät sävelet siitä mitä tehdään jos joudutaan etäopetukseen ja digivälineet otetaan käyttöön. Tietääkseni pohjoisimman Suomen oppilaille on etäopetus jo vuosia ollut ihan tuttua, joten miksi siitä ei ole olemassa kunnollista yhtenäistä ohjeistusta?

Miten
on mahdollista että kun on puhuttu että kaikille lapsille pitäisi
kuntien hankkia tabletit käyttöön, ja joissain kunnissa on näin
tehtykin, nyt koko digi-juttu tuli ihan puskista? Miten kouluilla tai
edes opettajilla ei ollut yhtenäisiä ohjeistuksia miten etäopetusta
toteutetaan? Jotkut opettajat nääntyivät työtaakkansa alle, ja
jotkut vanhemmat ja oppilaat samoin. Jotkut pääsivät hyvinkin
helpolla, ehkä jopa liian. Tuntui että oli olemassa yhtä monta
tapaa toteuttaa etäopetusta kuin oli opettajiakin. Luulisi että
olisi aika helppo tehdä niin että kun kaupungissa on vaikka
kymmenen opettajaa jotka opettaa nelosluokkalaisille matematiikkaa,
niin yksi opettajista tekisi aina yhdestä kirjan luvusta/aiheesta
opetusvideon jonka voisi näyttää oppilaille, ja oma opettaja olisi
sitten chatissa vastaamassa oppilaiden kysymyksiin. Ei jokaisen
opettajan tarvitse tehdä omaa materiaalia videolle jokaiselle
päivälle, eihän siinä ole mitään järkeä, eihän jokainen
opettaja tee omaa matikan kirjaakaan omalle luokalleen.

Tai
mitä jos, ei uusittaisikaan tämän tästä oppikirjoja, vaan
käytettäisiin se vaiva ja raha siihen että niistä kirjojen
luvuista tehtäisiin jo kirjan tekijän puolesta opetusvideot siltä
varalta että tulee tilanteita että sellaista tarvitaan? Kuitenkin
netti on jo nyt väärällään jos jonkinlaista videota ja systeemiä
missä tehdään tehtäviä, nyt niistä oli luultavasti vaan haittaa
kun vanhemmat joutuivat omien töidensä ohessa opettelemaan niitä.

Taloyhtiöissä, julkisissa rakennuksissa ja liikekiinteistöissä pitää lain mukaan olla pelastussuunnitelma, ja sekä julkisella sektorilla että yrityspuolella tehdään usein strategioita joilla ohjataan kehitystä vuosiksi eteenpäin. Jos kerran tälläisiä erilaisia visioita ja skenaarioita käydään läpi muutenkin, niin miksi ei ole suunnitelmia sille että kun globaali kriisi iskee, niin mitä meidän firma tekee, miten siirrytään ripeästi etätyöskentelyyn?

Kun taloyhtiöissä, kouluissa, päiväkodeissa ja vastaavissa pitäisi olla esim. jodia jaettavaksi, miksi ei hengityssuojaimia, käsidesiä ja suojakäsineitä? Ei se riitä että kellarissa säilötään parit kumisaappaat, lapio ja entisen presidentin kuva, pitää olla varautumisvälineistö nykypäivän uhkia vastaan.

Myös
kolmannen sektorin pitäisi olla varautunut tälläiseen kriisiin
joka koettelee ihmisiä sekä psyykkisesti että fyysisesti. Pitäisi
olla yhteistyösuunnitelma kaikkien paikkakunnan tahojen kesken jotka
esim. jakavat ruokaa normaalioloissakin. Pitää olla tiedossa kuka
jakaa, mitä jakaa ja millä jakaa. Pitäisi olla tiedossa kaikki
kuljettajat ja kuljetuskalusto jotta niitä voitaisiin tarpeen
vaatiessa koordinoida keskitetysti vaikka kunnan sosiaalipuolelta tai
isomman yhdistyksen tai järjestön toimesta.

Auttajia löytyi paljon nytkin, mutta varmasti oli aika paljon kohtaanto-ongelmaa, millä auttaja ja autettava löytäisivät toisensa. Pitäisi olla järjestelmä mihin ihmiset saisivat ilmoittaa suoraan vaikka puhelimitse tai netin kautta jos tarvitsevat jotain apua, vaikka ruoka-apua tai jotain asiointiapua ollessaan kotonaan karanteenissa tai joutuessaan yllättäen työttömäksi tai lomautetuksi. Tämä kriisi näytti miten nopeasti tulee uusia avuntarvitsijoita ja miten vaikea ihmisen on yhtäkkiä tietää mistä voi pyytää apua, varsinkin jos ne normaalit paikatkin sulkevat ovensa rajoitusten takia. Ulkomaille lähetetään nopean toiminnan joukkoja erilaisiin kriiseihin, joten olen kuvitellut että niitä on varalla myös kotimaassa.

Minulle tämä kriisi opetti sen, että meillä todellakin on erittäin toimiva yhteiskunta. Meillä on yhteistyökykyinen hallinto, infra pelaa, sairaanhoito muuntuu nopeasti tilanteen mukaan, kansalaiset haluavat auttaa toisiaan eikä edes vessapaperi ja halpa makaroni loppunut kaupoista kuin hetkellisesti ja paikallisesti. Paljon tehtiin hyvää ja oikein, ja hyvinkin nopealla tahdilla siihen nähden että edes lait eivät olleet ajan tasalla tälläisen varalta.

Meillä on kansakuntana rahkeita vaikka mihin: meillä alettiin valmistaa suojatarvikkeita, käsidesiä ja kehittämään rokotetta. Yrittäjät keksivät uusia tapoja joilla palvella asiakkaitaan ja saada myyntiä vaikka liikkuminen oli rajoitettua, ja ihmiset olivat valmiita tukemaan yrityksiä kriisin yli. Kyllä minä meidän maalle annan 9 kouluarvosanaksi, huomautuksella että vielä jäi vähän parannettavaa seuraavaan kertaan.

Kirjoittaja Johanna Laakso on pitkäaikainen vihreä aktiivi Kokkolasta