Ollaanko hetki puhumatta aluevaaleista? Kyllä? Hienoa. Sen sijaan voidaankin puhua vaaleista ylipäänsä.
Kuntavaalien siirtyminen eteenpäin kesäkuuhun sotki kaikkien suunnitelmat, ja kampanja-ajan pitkittyminen veti loppuun kovimmankin vaalipöhisijän. Kun vaalitoimitsijaryhmämme oli laskenut äänet loppuun ja vielä tarkastuslaskenut ne, olo oli epätodenmukainen. Tässäkö tämä nyt vihdoin oli? Takana on kuukausien puserrus: kampanjamiitit; teemojen ja sisältöjen työstö; flaikuttaminen, oheistapahtumat ja potentiaalisten äänestäjien kanssa käydyt keskustelut. Kaikki ohi, mutta levätä ei kuitenkaan ehdi: luottamuspaikkaneuvottelut ovat pitkä ja raskas prosessi, johon osallistuu kymmeniä ihmisiä, ja jonka loppuun saaminen tarkoittaa valtuustokauden alkamista. Lepääminen jää luksukseksi.
Pois lukien helsinkiläiset, joiden ei tarvitse murehtia aluevaaleja, seuraava vaaliton vuosi suomalaisille on 2026 – siis viiden vuoden päästä. Ensin on aluevaalit 2022, eduskuntavaalit 2023, europarlamentti- sekä presidentinvaalit 2024, ja viimein 2025 kuntavaalit joiden yhteydessä on aluevaalit. Pelkästään tämän listan lukeminen hengästyttää, enkä edes halua vielä ajatella miten raskasta seuraavat vuodet tulee olemaan puolueille, tukitiimiläisille ja ennen kaikkea ehdokkaille.
Poliittinen toiminta Suomessa perustuu pitkälti vapaaehtoiseen aktiivisuuteen, jonka palkkana on muuttunut maailma ja vähäiset yöunet. Puhuttiin sitten kokouksista paikallistason kuppiloissa tai johtotason kabineteissa, kansalaisyhteiskunnan ja demokratian eteen tehtävä työ on tauottoman loputonta, ja seuraavina vuosina se kulminoituu entistä enemmän: jos ei ole kokoustamassa, suunnittelemassa tulevaisuutta tai käyttämässä päätäntävaltaa, on todennäköisimmin kampanjoimassa. Ilman tukitiimien tukea tehtävä olisi mahdoton, sillä tukitiimiläiset ovat ehdokkaidensa (ja samalla toistensa) lähimmät auttajat niin sisällön suunnittelussa kuin henkisessä tukemisessakin. Juuri siksi olisikin tärkeää, ettei antaisi kisaväsymyksen iskeä kiinni vaan lähtisi mukaan tiimeihin ja poliittisten paikallisyhdistysten toimintaan ylipäänsä; jopa ehdokkaaksi, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. On kliseistä sanoa, että kuka tahansa voi lähteä ehdolle, mutta totta se on: kuka tahansa voi lähteä ehdolle sillä lista, joka on täysi, on arvokkaampi kuin lista, joka nojaa pariin superehdokkaaseen.
Jatkuvan syötön vaalihumulla on kuitenkin yhteiskunnallinen vaaransa. Siinä missä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti edellisiin eduskuntavaaleihin (2017) nousi kaksi prosenttiyksikköä (70.1% à 72.1%), tämän vuoden kuntavaaleissa suunta oli toinen: vuoden 2017 kuntavaaleissa äänestysprosentti oli 58.9%, matala jo sekin, mutta kuntavaaleissa 2021 enää 55.1%. Nopeasti katsottuna 3.8 prosenttiyksikköä ei tunnu niin isolta määrältä, mutta kaikkiin äänioikeutettuihin suhteutettuna se tarkoittaa, että lähes 169 500 suomalaista jätti äänestämättä. Tilanne olisi sama, jos esimerkiksi koko Jyväskylä sekä Imatra olisivat jättäneet äänestämättä.
Lupasin, että en puhu aluevaaleista. Nyt rikon sen lupauksen jo toistamiseen ja totean, että aluevaalien suurin vaara on, että jo valmiiksi matala äänestysinnostus laahaa entistä matalammalla, ja se on sekä suora että epäsuora uhka demokratialle. Voimmeko me enää puhua demokratiasta, kun lähes puolet siihen oikeutetuista ei käytä ääntään? Ratkaisua ei silti meinaa löytyä, sillä vaikka vaaleissa äänestäminen on oikeus ja näkisin että jopa minimivelvollisuus, on se vapaaehtoista.
Valtio, joka rankaisisi äänestämättä jättämisestä vaikkapa sakoilla ei ole enää demokratia.
Nähtäväksi jää, mikä ensimmäisten aluevaalien äänestysprosentti tulee olemaan. Hallaa tekee myös se, että kaikista ideaalisin kampanjointiaika on juuri vuodenvaihde ja etenkin joulun välipäivät. Varmaa on kuitenkin se, että yleinen vaalipöhinöinti yksinään ei riitä aktivoimaan kansaa äänestysuurnille, ja vastuu onnistumisesta levännee pitkälti ehdokkaiden ja heidän tiimiläistensä harteilla. Joulukuun pyhät menevät siis kampanja-asioiden hoitamisessa, mutta ei se mitään: levätä voi sitten helmikuussa ennen kuin uudet aluevaltuutetut aloittavat valtuustotyöskentelyn maaliskuun ensimmäinen päivä.
Kappas.
Puhuttiin sittenkin aluevaaleista.
Aisha Benahmed
Tampereen seudun vihreiden nuorten varapuheenjohtaja