Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvaa nuorta, jonka isä otti minuun yhteyttä kantaen huolta lapsensa mielenterveydestä. Erilaisia tapaamisia oli nuorella kyllä ollut, mutta kukaan ei tuntunut ottavan kokonaisuudesta koppia. Tarvittavaa apua ei saanut.
Mielenterveyden häiriöt koskettavat jollain tapaa lähes jokaista meistä. Arvioiden mukaan jopa 60-85 prosenttia ihmisistä kokee elämänsä aikana jonkinasteisen mielenterveyden häiriön. Kun mukaan lasketaan heidän läheisensä, on luku lähellä sataa.
Stigmaa mielenterveyden häiriöiden ympäriltä on purettu ansiokkaasti viime vuosina, jotta kukaan ei jäisi yksin tai hakematta apua. Mielenterveyden palveluja ei kuitenkaan ole pystytty uudistamaan riittävällä vauhdilla. Hoito on painottunut erikoissairaanhoitoon, jonne päästessään potilas voi yleensä jo todella huonosti. Palvelun piiriin kun on todella vaikea päästä koska se on niin kuormittunut.
Toisaalta palveluita tarjotaan lähes poikkeuksetta vain yhteen ongelmaan kerrallaan. Esimerkiksi masennusta, itsetuhoisuutta, päihteiden käyttöä ja syömishäiriöitä voidaan hoitaa toisistaan erillään, kohtaamatta potilasta kokonaisuutena. Pahimmillaan potilas juoksee luukulta luukulle saamatta mistään apua.
Tarvitsemme kuumeisesti panostuksia kynnyksettömiin mielenterveyspalveluihin. Näiden järjestämisessä järjestöt ovat arvokas tuki ja kriisichatteihin ja -puhelimeen vastaavat koulutetut vapaaehtoiset kultaa.
Palveluita on suunnattava erityisesti lapsille ja nuorille, joilla palveluiden tarve on ollut kasvussa jo pitkään ja jyrkentynyt erityisesti viime vuosina. Nuorten itsetuhoisuus on Suomessa hälyttävällä tasolla, lastenpsykiatrian hoitojonot ovat kaksinkertaistuneet ja nuorisopsykiatriassa yli kahdeksankertaistuneet vain muutamassa vuodessa. Tilanne on täysin kestämätön.
Vanhemmuuden tuki varhaisessa vaiheessa on merkityksellinen ennaltaehkäisevä palvelu, jonka vaikutus kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ylipäätään pitäisi panostaa paljon enemmän mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen. Entä, jos kirjoituksiin valmistautuvan lapsen huoliin olisi tartuttu jo ennen kuin ne laukaisivat oireilun?
Kyse ei ole vain sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan monista muista hyvinvointia tutkitusti lisäävistä palveluista kuten kulttuuritoiminnasta ja jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuudesta harrastaa. Vastuu on siis paitsi hyvinvointialueilla, myös kunnilla.
20.−27.11.2022 vietetään mielenterveysviikkoa (10.10. vietetiin Maailman mielenterveyspäivää). Toimivien palveluiden lisäksi mielenterveyskriisin hoidossa on välttämätöntä tutkia ja vaikuttaa niihin juurisyihin, joita on mielenterveyden ongelmien taustalla. Tunteeko lapsi itsensä turvalliseksi koulussa, minkälaisia paineita koulutusjärjestelmä tuottaa? Miten työelämässä vahvistetaan mielen hyvinvointia? Apua on tarjottava yksilöille, ja samalla rakennettava ja korjattava yhteiskuntaa sellaiseksi, ettei se sairastuta. Tähän on eduskunnan vaikutettava.
Teksti julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa ja Vasabladetissa
Lotta Alhonnoro (vihr)
Alue- ja kunnanvaltuutettu,
Eduskuntavaaliehdokas,
Vaasa