mielipidekirjoitus

Faisa Egge: Pelastaako palveluista leikkaaminen ja investointien lykkääminen Kokkolan, vai onko se vain poliittista teatteria?

Posted on by Ylläpitäjä / Posted in mielipidekirjoitus

Kokkolan kaupunginhallitus päätti 20.5. talousarvioraamista vuodelle 2025 ja taloussuunnitelmasta vuosille 2026-2027.

Talousjohtajan ja muiden virkamiesten valmistelema suunnitelma meni muilta osin läpi, mutta veronkorotuksia ei hyväksytty. Asiasta äänestettiin, ja lopulta kahdeksalla äänellä veronkorotukseton esitys voitti. Jos veroja ei koroteta, tarkoittaa se säästöjä ja leikkauksia palveluista sekä investointien lykkäämistä tai peruuttamista. Tämä siksi, että ilman veronkorotuksia tai säästöjä tulemme olemaan vuosien 2024-2026 aikana yhteensä melkein 30 miljoonaa miinuksella. Kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan, että tavoitteena on vähintään nollatulos. Se merkitsee huomattavia leikkauksia palveluista. Kaupunginhallituksen enemmistön mielestä Kokkolalla on niin hyvät palvelut, että niitä on varaa heikentää.

Tietenkään veronkorotukset eivät tunnu houkuttelevalta, mutta mistä palveluista olette valmiita tinkimään? Monet kaupungit ovat päättäneet korottaa veroja, sillä haluavat kaupunkinsa kukoistavan. Kokkolan kaupungilla on meneillään monia isoja investointeja, joista on päätetty jo aikaisemmin ja jotka ovat jo käynnissä eikä niitä voi enää pysäyttää. Kaupungin palveluihin kohdistuvia leikkauksia on siis pakko tehdä, jos veroja ei koroteta.

Kaupungin suurin menoerä on henkilöstökulut ja niistä erityisesti sivistystoimen kulut. Ollaanko nyt siis menossa siihen, että leikkaukset kohdistuvat kouluihin? Ehkä opettajia lomautetaan tai opettajien määrää vähennetään, mikä johtaa ryhmäkokojen kasvattamiseen siellä, missä se vielä on mahdollista. Tuntikehystä kun on jo pienennetty Kokkolassa, ja ryhmäkoot ovat jo paikoin suurempia kuin ennen. Myös koulunkäynninohjaajien määrää on jo vähennetty

Tulisi tiedostaa, että suuret ryhmäkoot aiheuttavat myös suuremman tukiopetuksen tarpeen. Myös kiusaamisen ja syrjäytymisen lisääntyminen ovat vakavia uhkia isommissa ryhmissä. Tämä yhdessä koulunkäynninohjaajien määrän vähenemisen kanssa on pelottava ajatus.
Tuntuu, että veronkorotuksia kiihkeästi vastustavat eivät näistä asioista välitä. Ehkä heillä ei ole kouluikäisiä lapsia. Onko todella niin, että välitetään vain asioista, jotka koskettavat omaa napaa? Se olisi hyvin surullista.

Investointeihin kohdistuvan säästöpaineen vuoksi myös Halkokarin koulun kohtalo huolestuttaa. Tullaanko sen rakentamista lykkäämään ja kuinka kauaksi. Välttämättömien investointien lykkääminen tai leikkaaminen ei myöskään auta pitkällä aikavälillä, sillä jossain vaiheessa ne tulevat väkisinkin vastaan. Halkokarin koulua on suunniteltu ja odotettu jo liian pitkään. Suunnitteluun on jo käytetty paljon resursseja ja verorahoja. Tarvitaan turvalliset ja terveelliset tilat lapsille.

Halkokarin lisäksi Kokkolassa on tietenkin myös muitakin kouluja ja päiväkoteja, jotka tarvitsevat kipeästi perusparannusta tai kokonaan uudet tilat. Mitkä näistä investoinneista jätetään toteuttamatta?
Kokkolan tulee olla asuinpakkana lapsiperheille houkutteleva, ja laadukkaat palvelut houkuttelevat uusia asukkaita ja yrityksiä kaupunkiin lisäten sen elinvoimaisuutta. Toivon, että syksyllä kaupunginvaltuustolla on viisautta tehdä päätöksiä laajemmalla horisontilla varmistaen kaikkien kaupunkilaisten hyvinvointi.

Faisa Egge
Kokkolan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen

Heidi Åkerman: Yli jussipaitojen – moninainen pohjalaisuus esiin

Posted on by Ylläpitäjä / Posted in mielipidekirjoitus / Leave a comment

Pohjalaisuuden narratiivi voi helposti julkisessa kuvassa jäädä turhan yksioikoiseksi. Ollaan komiaa, leviää ja yritteliästä porukkaa, hyvin usein myös jussipaita päällä tai puukko takataskussa. Eihän siinä mitään, stereotypiatkin juontaa juurensa jostain ja imagoa pitää rakentaa tässä kilpailun maailmassa.

Mutta onneksi täällä monenlaista muutakin väkeä – aivan yhtä arvokasta ja pohjalaisen tyyppiluokittelun sisälle sopivaa. En minä halua olla esimerkiksi komia ja sisukas, läpi harmaan kiven puskeva yrittäjä – sillä ei jokaisen tarvitse. Kaupungin sloganin mukaan meillä on tilaa kaikille. Mutta kerropa se sellaiselle, joka joutuu vihan kohteeksi vain olemalla oma itsensä tai sellaiselle, jolle kulttuurimme on täysin uusi. Aikoina, jolloin maakunnissa koetaan haasteita ja hankaluuksia, on syytä etsiä ensisijaisesti yhteistä maaperää arvopohjan erilaisuuksista huolimatta. Meillä ei ole varaa syyttelyyn, vihapuheeseen tai nokitteluun, jota valitettavan usein joutuu todistamaan lähietäisyydeltä.

Mutta en aio kiillotta omaa sädekehääni tässä, kuten seuraavaksi todistan. Oletko nimittäin kuullut puhuttavan tiedostamattomista ennakkoluuloista? Ne ovat sellaisia ajatuksia, joista jäät itsellesi kiinni ja hiukan häpeät. Tunnustetaan, näitä löytyy minultakin. Juttelin nimittäin junassa taannoin erään uusimaalaisen kanssa, joka piti Seinäjokea hyvin avarakatseisena kaupunkina. Meinasin tosiaan pudota penkiltä, sillä tuo lausahdus juuri kertoi sen, miten oma keskusteluympäristömme muokkaa omat ajatuksemme – myös omani. Jäin siis verekseltään kiinni itselleni omasta ajatuksestani, että täällä oltaisiin poikkeuksellisen suvaitsemattomia. Haluaisin kovasti todistaa itseni vääräksi, mutta kokemusmaailmani on kyllä edelleen toista mieltä junatuttavani kanssa.

Enemmän kuin komiaa

Pohjalaisuutta ei ole vain yhtä laatua, ei ole koskaan ollutkaan. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen pohjalainen kuin haluaa, oli sitten kyseessä innovatiivinen maanviljelijä, perinteitä vaaliva taiteilija tai omaleimainen teknologiaosaaja. Meidän on maailman muuttuessa avattava silmiä myös toisillemme, kuunneltava erilaisia näkökulmia ja annettava puheenvuoro kaikille, jotta voimme rakentaa yhdessä vahvempaa paikallisyhteisöä ja maakuntaa.

Usein ”sulatusuuni” sana yhdistetään maailman suuriin metropolikaupunkeihin. Minusta Suomen ja maakuntien väestörakenne kuitenkin alkaa kasvavissa määrin koostumaan syystä tai toisesta muualta muuttaneista ihmisistä. Ja kaikkia meitä ja heitä tarvitaan. Annetaan toisillemme mahdollisuuksia, se ei ole keneltäkään pois. Pohjalaisuus on myös arvoja, jotka voivat yhdistää meitä kaikkia. Siksi onkin tärkeää, ettemme sulkeudu omiin kupliimme ihan täysin, vaan yrittäisimme nähdä toisemme yksilöinä, joilla on omat tarinansa ja kokemuksensa.

Olemme täällä niin paljon enemmän kuin komiaa – meissä on syvää inhimillisyyttä ja rikkautta, joka kumpuaa juurikin moninaisuudesta <3

Heidi Åkerman
Seinäjoen Vihreät

Faisa Egge: Kahdeksalla äänellä 16 osastopaikan vähennys Soitessa

Posted on by Ylläpitäjä / Posted in mielipidekirjoitus

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen hallituksen kokouksessa 20.5. saatiin lopulliseen päätökseen yhteistoimintaneuvottelut, joiden lopputuloksena päätettiin mm. lomautuksista ja osastojen yhdistämisistä, mikä tarkoittaa osastopaikkojen vähentämistä usealta keskussairaalan osastolta. Yhteensä osastopaikkoja vähennetään 16, mikä tarkoittaa myös hoitajien vähentämistä näiltä samoilta osastoilta.

Nämä säästötoimet ovat suunnitelleet muutaman ihmisen ryhmä, mutta lopullisen päätöksen toimista teki aluehallitus, jossa siinäkin vain 11 henkeä mukana. Heistä 8 hengen enemmistö kannatti suunniteltuja toimenpiteitä. Aluevaltuuston käsiteltäväksi asia ei tullut. Mikä aluevaltuuston rooli edes on, kun näin merkittäviin päätöksiin ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa? Suunnitteluryhmä ei konsultoinut tarpeeksi henkilökuntaa, jota asia koskee. Sairaalan henkilökunta ylilääkäreitä myöden ei tiennyt suunnitelmista juuri mitään, vaan joutuivat lukemaan päätöksistä uutisista. Lääkärien ja hoitajien näkökulmia ei kuunneltu. Aluevaltuustollekaan ei kerrottu asioista yhtään sen enempää kuin muillekaan.

Kaikki ymmärtävät, että säästöjä pitää tehdä, mutta täytyy ottaa ensin selvää asioista, kuunnella ihmisiä, joita asia koskee ja ottaa kokonaisuus huomioon. Täytyy selvittää perin pohjin, mitä seurauksia säästötoimenpiteillä olisi.

Lääkärit, joiden kanssa olen keskustellut, kertovat, että osastopaikkojen vähentämiset aiheuttavat muun muassa sen, että täytyy alkaa tehdä kovalla kädellä hoidon rajauksia. Kuka pääsee hoitoon ja kuka ei? Kun Kokkolassa ei ole resursseja hoitaa kaikkia potilaita, täytyy hoito ostaa muista sairaaloista, ja se vasta kalliiksi tuleekin. Myös hoitoon pääsyn viivästyminen saattaa vaikeuttaa hoidon toteuttamista ja saada aikaan lisäkustannuksia.

Säästöjä olisi voinut tehdä myös siten, että Kokkolassa tehdään vaativia leikkauksia, joita ei kaikissa sairaaloissa ole mahdollista tehdä, ja muut sairaalat ostaisivat näitä leikkauksia siten Soitelta. Tähän olisi ollut jo valmiit resurssit ja suunnitelmat mm. kirurgisella osastolla.

Osaava työvoima katoaa Kokkolasta, kun esimerkiksi kirurgit eivät halua jäädä sairaalaan, jossa tehdään vain akuuttileikkauksia. Kun potilaille ei ole tarpeeksi paikkoja osastoilla, heitä kotiutetaan ennenaikaisesti tai ei voida ottaa sisään, vaikka tarve olisi. Tämä johtaa mahdottomaan ambulanssirumbaan, jossa potilaat kulkevat edestakaisin kodin ja sairaalan väliä kalliiksi tulevilla ambulanssikyydeillä.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa etsitään uutta johtajaa Soitelle. Olisiko ensin pitänyt valita uusi johtaja, ja sen jälkeen hänen kanssaan yhteistyössä suunnitella säästötoimenpiteet? Nyt uuden johtajan pitää hypätä toteuttamaan muiden päätöksiä, kun näitä päätöksiä vastaan on kuulemani mukaan koko sairaalan henkilökunta. Päätöksiä aletaan toteuttamaan heti syksyllä. Melkoisella vauhdilla edetään.

En halua, että Keski-Pohjanmaan keskussairaalaa vähitellen aletaan ajamaan alas. Haluan, että maakuntamme asukkaat voidaan jatkossakin hoitaa Kokkolassa parhaalla mahdollisella tavalla ja tarpeeksi ajoissa.

Faisa Egge

Keski-Pohjanmaan aluevaltuuston jäsen