Hoitoalalla on tällä hetkellä kova kiire ja hoitajapula on todellinen. Itsellänikään ei ole ollut aikaa tehdä vaalikampanjaa, sillä työt vievät mennessään. Olen työskennellyt vanhusten ja vammaisten parissa yli 10 vuotta ja olen nähnyt sinä aikana paljon hoitoalaan kohdistuvia leikkauksia. Monikaan ei ymmärrä, kuinka nämä leikkaukset vaikuttavat vanhusten ja vammaisten elämään, ellei omassa lähipiirissä ole vanhuksia tai vammaisia. Palveluiden saannin kriteereistä on tullut tiukempia ja kaikelle on hintalappu. Yritetään säästää kuluista, ja palveluiden laatu kärsii. Yritetään olla tehokkaita ja menetetään inhimillisyys.
Kun vanhus ei enää pärjää turvallisesti kotonaan, Soite (Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä) tulee kartoittamaan tilanteen, täyttyvätkö kotihoidon myöntämisen kriteerit asiakkaan kohdalla ja kuinka paljon apua hän tarvitsee. Asiakas voi saada apua 15 minuutista 2 tuntiin päivässä riippuen avun tarpeesta. Korkeintaan neljä käyntiä voi olla päivässä. Jos kriteerit täyttyvät ja Soitella on tilaa, he voivat tarjota palvelun, tai vaihtoehtoisesti voivat myöntää palvelusetelin. Mikäli todetaan, että avun tarve on suurempi kuin 2h tuntia päivässä, silloin täytyy hakea laitospaikkaa. Myös hoivakodit ovat täynnä, eikä paikkaa saa välittömästi.
Palvelusetelin arvo on kiinteä, ja loppuosan asiakas maksaa itse. Loppuosan määrä riippuu palveluntarjoajan hinnoista. Yksityiset palveluntarjoajat täydentävät hyvin julkisia palveluita, ja ne lisäävät asiakkaan valinnanvapautta. On kuitenkin tärkeää, että niiden laatua valvotaan ja että hinnat pysyvät asiakkaille kohtuullisina. Kotihoidon lisäksi asiakas maksaa tarvittaessa erikseen siivouspalvelut, ateriapalvelut, kotisairaanhoidon, lääkäri- ja sairaalapalvelut sekä esimerkiksi turvapuhelinpalvelun. Jos asiakkaalla on vain peruseläke, ei kaikkien maksujen jälkeen jää paljon jäljelle lääkkeisiin, vuokraan ja ruokaan.
Tulen itse 3. maailman maasta, jossa vain rikkaat saavat hyvää hoitoa. Meidän tulisi vaalia terveydenhoitojärjestelmäämme ja sosiaalipalveluitamme, ja vaatia, että siihen suunnataan tarpeeksi resursseja ja että se pidettäisiin tasa-arvoisena ja yhdenvertaisena kaikille.
Kaikilla vanhuksilla on oikeus elää kotona ja tuntea olonsa turvalliseksi mahdollisimman pitkään. Kotona asumista tukemalla tuetaan myös vanhuksen terveyttä, itsenäisyyttä ja oman arvon tuntoa. Kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista heikentyneen kunnon tai muistisairauden vuoksi, on palvelupaikka taattava. Heille, jotka eivät täytä kotihoidon kriteereitä, mutta eivät kuitenkaan tunne oloaan turvalliseksi kotona, vaihtoehdot ovat joko maksaa kotihoito kokonaan itse tai yrittää selviytyä yksin ja soittaa tarvittaessa ambulanssia paikalle. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa kotihoitoa kokonaan itse. Usein on vaikea ymmärtää, miksi juuri omalla kohdalla kriteerit eivät täyty. Ainut vastaus on, että resurssit eivät riitä kaikille. Joskus täytyy taistella, että palvelua saa.
Yksi asia, jota Suomessa arvostan, on se, että sairaista ja vammaisista huolehditaan, mutta meidän tulee varmistaa, että näin on asia myös jatkossakin. Palveluista ei voi jatkuvasti leikata, vaan joskus voi myös ajatella, onko mitään muita keinoja ja voidaanko lisätä tuloja. Voitaisiin myös enemmän lisätä kuntouttavia toimia sekä parantaa omaishoitajien asemaa. Sote-alan henkilökunnasta täytyy myös pitää hyvää huolta, jotta he jaksaisivat paremmin. Heitä ei saa ylikuormittaa; se vaikuttaa myös palvelun laatuun.
Työni myötä olen kokenut myös, kuinka sairaalaankaan ei pääse helposti ja sieltä kotiutetaan heti kuin vain mahdollista. Tämä johtaa kierteeseen, jossa asiakas on vain muutamia päiviä kotona ja taas hänelle joudutaan soittamaan ambulanssia, kun hän ei pärjää kotona turvallisesti. Päättäjien tulee tietää, mitä todella tapahtuu terveydenhuollossa. Ehkä heidän pitäisi kokeilla työskennellä alalla hetken. Ehkä sitten päätökset voisivat olla parempia. Kaikkien tulee saada nopeasti palveluita riippumatta tulotasosta. Jatkuva resurssien vähentäminen johtaa siihen, että pian ei ole eroa kehittyvien maiden ja Suomen välillä, jolloin yksityiseltä puolelta saa laadukasta palvelua nopeasti, mutta he, joilla ei ole siihen varaa, kärsivät ja ovat todella eriarvoisessa asemassa.
Faisa Egge
Terveydenhoitaja, yrittäjä
Aluevaaliehdokas (Vihr.)
Kokkola