Jag har följt med de senaste veckornas matdiskussion med växande intresse. Lite som skuggteater, där motparten i spelet fattas. Som konsument sitter jag lite förvånad bland publiken.
Matval är personliga och idag finns det möjlighet att välja bland flera alternativ än någonsin. Sortimentet i mataffärerna förnyas då kunderna gör medvetna val och vill prova på nytt. Det skulle vara dålig business att inte höra på kunderna, alltså har vi fått allt bredare sortiment av veganska och vegatariska produkter i mataffärerna.
Klimatmedvetenhet är en megatrend, som inte går att sopa under mattan bara för att någon är rädd för att förnya sig eller tror sig göra förluster i utvecklingen. Då en megatrend och individens personliga val kolliderar med intresseorganisationernas motstånd, väcks det känslor. När politiker ännu blandar sig med en enskild skolas sätt att tillämpa på läroplanen kring temat eller vill påverka matsedeln på ett universitetscafe, blir det hela mycket tydligt: den som skriker högst, har mest att förlora i makt och pengar.
Producenter kämpar med höga kostnader och låga producentpriser, alltså är det i hela samhällets intresse att hitta lösningar för bättre lönsamhet. Jag har svårt att tro producenterna vill påtvinga kunderna något som de inte vill ha, det skulle vara en alltför stor risk i en annars svår marknadssituation. Stöd däremot kan tänkas vara välkommet, för att anpassa sig till ändringar på marknaden, förnya sortimentet på samt produktionssätten. Intresseorganisationernas och politikernas massiva kampanj mot en megatrend är däremot inte till någon hjälp.
Som trädgårdmästare uppskattar jag högt den närproducerade, gärna ekologiska maten och förstår djurens betydelse i ekologisk produktion. Förbud och tvång är inte mig i smaken, folk har rätt till sina egna val och inte ens den mest klimatmedvetna behöver alltid vara perfekt.
Intresseorganisationernas försök att göra konsumtionen av nötkött till något slags medborgarskyldighet väcker motstånd. Det är min sak att bestämma, vad jag har på tallriken. Jag vill kunna göra klimatsmarta val, för då man blir medveten om klimatändringens följder, känns det inte längre bra att välja så det ställer till med skada för kommande generationer. Ansvarskänslan är mycket starkare, än uppmaningen om att stöda via konsumtion en branch som inte vill förnya sig.
Producenter på fältet kommer ut med fina nya klimatvänliga produkter och jobbar ihärdigt med produktutvecklingen varje dag. Diskussionen skulle gärna få handla om framtidsvisioner och fakta om dagens klimatvänliga lösningar, istället för bakåtsträvande propaganda.
Ruoka, raha ja valta
Olen seurannut viime viikkojen ruokakeskustelua kasvavalla kiinnostuksella. Se muistuttaa varjoteatteria, tosielämän vastapuoli puuttuu. Kuluttajana jään hämmästyneenä katsomoon.
Ruokavalinnat ovat henkilökohtaisia ja tänä päivänä vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan. Ruokakauppojen valikoimat uudistuvat tietoisia valintoja tekeviä ja uutuuksista kiinnostuneita kuluttajia kuunnellen. Olisi huonoa bisnestä olla kuulematta asiakkaita, joten kauppoihin on tullut yhä enemmän vegaanisia ja kasvistuotteita.
Ilmastotietoisuus on megatrendi, joka ei katoa vain siksi, että joku pelkää uudistumista tai tekevänsä tappioita markkinoiden muuttuessa. Megatrendin ja henkilökohtaisten valintojen törmätessä edunvalvontajärjestöjen vastustukseen nousee tunnereaktioita. Kun siihen päälle vielä poliitikko sekaantuu yksittäisen koulun tapaan toteuttaa teemaan liittyvää opetussuunnitelmaa tai haluaa vaikuttaa yliopistokahvilan ruokalistaan, asia tulee hyvin näkyväksi: kovinta ääntä pitää se, jolla on eniten rahaa ja valtaa hävittävänään.
Tuottajat kamppailevat korkeiden kustannusten ja alhaisten tuottajahintojen ristipaineessa, joten on koko yhteiskunnan intressissä löytää ratkaisuja parempaan kannattavuuteen. On vaikea uskoa, että tuottajat haluaisivat myydä sellaista, jolle ei ole kysyntää, se olisi liian suuri riski muutenkin hankalassa markkinatilanteessa. Tuki tuotannon sopeuttamiseen muuttuville markkinoille sekä lajikkeiden ja tuotantotapojen uudistamiseen lienee kuitenkin tervetullutta. Edunvalvontajärjestöjen ja poliitikkojen massiivinen kampanja megatrendiä vastaan ei tässä ole avuksi.
Puutarhurina arvostan suuresti lähituotettua, luomua ruokaa ja ymmärrän eläinten merkityksen luomutilalla. Kiellot ja pakko eivät ole makuuni, ihmisillä on oikeus omiin valintoihinsa eikä edes kaikkein ilmastotietoisimman tarvitse olla aina täydellinen valinnoissaan.
Etujärjestöjen pyrkimys tehdä naudanlihan kulutuksesta jonkinlaista uutta kansalaisvelvollisuutta herättää kuitenkin vastareaktion. On minun asiani päättää, mitä lautasellani on. Haluan tehdä ilmastoystävällisiä valintoja koska ymmärrettyäni ilmastonmuutoksen merkityksen, eivät tulevia sukupolvia vahingoittavat valinnat ole enää tuntuneet oikeilta. Tämä vastuun tunne on paljon vahvempi, kuin lobbareitten vaatimus tukea kulutuksen kautta uusiutumishalutonta alaa.
Tuottajat kentällä tuovat markkinoille uusia hyviä ja ilmastoystävällisiä tuotteita ja tekevät tuotekehitystyötä joka päivä. Keskustellaan siis alan tulevaisuuden visioista ja tarjotaan faktatietoa jo tehdyistä kestävistä ratkaisuista, taaksepäin katsovan propagandan sijasta.