Suomalainen ei usko ennenkuin näkee, ja pohojalaasen pitää päästä koittamahan. Niinhän se ennen oli. Ja silti aikana jolloin tieto on helpommin saavutettavissa kuin koskaan, me uskomme mitä tahansa, myös kaiken fiktion, valheet ja totuuden vääristelyt jotka kulkevat samoilla kanavilla.
Tieto kulkee nykyisin nopeasti, että uutisista tulee vanhasia melkein ennenkuin ne on ehditty edes lukemaan. Samaan tahtiin pienenee lukijan kärsivällisyys, joten uutiset tuutataan luettaviksi ennenkuin ne ehditään kunnolla tarkistamaan. Lukijat houkutellaan isoilla ja räväyttävillä (eikä välttämättä täysin artikkeliin sopivilla) otsikoilla, kilpailu lukijoiden huomiosta käy kovana. Uutisten joukossa katsottavaksemme virtaa myös paljon uutisiksi naamioituneita tarinoita, joissa totuutta ei ole kuin korkeintaan nimeksi. Ja se uppoaa meihin liian helposti.
Miksi me uskomme liian helposti nykyisin kaikenlaisen fiktion ja pseudotieteen mitä internet meille suoltaa? Muutama vuosi sitten monet jakelivat innoissaan sosiaalisessa mediassa arvontapostauksia, sivuilta jotka olivat luotu pari päivää aiemmin ja arvonnoissa luvattiin kuut taivaalta. Ei vain muistettu, että jos se on liian hyvää ollakseen totta – se ei ole totta. Muutama jolle asiasta mainitsin, sanoi että kyllä he vähän miettivät mutta jos sittenkin. Kultainen tulevaisuus ja toive voitosta sai siirtämään järkevän ajattelun syrjään ja uskomaan huijaukseen. Tähän myös Ruben Auervaara aikanaan luotti, ja samaan luottavat muutkin huijarit, usko kauniiseen tulevaisuuteen.
Mutta miksi me uskomme kaiken maailman salaliittoteorioihin?
Salaliittoihin jotka eivät lupaa kauniita asioita vaan paremminkin kauhistuttavat. Ilmeisesti, mitä vähemmän asiasta tietää, sitä helpompi on hurahtaa salaliittoihin. Mutta se ei kyllä selitä kaikkea, salaliittoteorioihin uskovat niin matalasti kuin korkeastikin koulutetut. Mahdollisesti siksi, että vaikeina aikoina taikauskon puoleen on helpompi kääntyä. Salaliittoteoriat niputtavat vaikeat asiat helposti nieltäväksi. Kun emme ymmärrä kaikkea, kaiken mukaansa sulkeva salaliittoteoria on lohduttava ajatus. Ja silloin koemme, että me emme ole vastuullisia tapahtumista tai käytöksestämme.
Jäljelle jää vain pohdinta, mitä voimme tehdä? Lähdekritiikki. Yksinkertaisesti lähdekritiikki. Koska kuka tahansa voi kirjoittaa muiden luettavaksi mitä tahansa, on hyvä tarkistaa mitä lukee. Mutta entä jos joku läheisesi on hurahtanut salaliittojen maailmaan, mitä voit tehdä silloin? Etpä juuri mitään, väitteleminen asiasta kun ei kannata – se saa paremminkin kaivautumaan uskomustensa poteroon entistä syvemmälle. Kannattaa suorastaan vältellä kyseisiä aiheita, päätään on turha hakata seinään. Ja toivoa toisen löytävän jossain vaiheessa uudelleen luottonsa viranomaistietoon sekä tieteeseen.
Irena Ulvinen
Kirjoittaja on lapualainen vihreä aktiivi sekä Vaasan vaalipiirin vihreiden hallituksen jäsen