Imetyksen edistämisen tärkeydestä

Tekstin kirjoittajina toimivat ehdokkainakin aluevaaleissa olevat ammatillinen opettaja Heli Hämäläinen alajärveltä sekä kätilö Piia Äijö Kauhajoelta.

Vauva muuttaa vanhempiensa maailman, ja tuo mukanaan suuren vastuun pienen elämän edellytysten järjestämisestä. Toisaalta vauva ei paljoa vaadi,  ravinto ja hellä hoiva ovat ne tärkeimmät. Suurin osa suomalaisäideistä haluaisi imettää lastaan, mutta vain osa onnistuu tavoitteessaan. THL:n ja WHO:n 6kk täysimetystavoitteeseen pääsee vain murto-osa äideistä, jo yhden kuukauden iässä vauvoista enää 58% on täysimetettyjä. Lisäksi asiaan liittyy sosioekonomisia eroja: nuoret ja vähemmän koulutetut äidit todennäköisemmin lopettavat imetyksen aikaisemmin. Syy ei ehdottomasti ole äideissä, eikä vauvoissa, vaan puutteellisessa ohjauksessa ja virheellisessä tiedossa jota perheet saavat läheisiltään ja terveydenhuollosta. Siksi imetyksen edistäminen on yhteiskunnallinen asia.

Vielä 1980-luvulla tieto ihmisen maidonerityksestä perustui siihen, mitä tiesimme nautaeläinten maidonerityksestä. Tietoa ihmislajin osalta ei ollut, suurelta osin koska ketään ei rahallisesti hyödyttänyt tutkia aihetta. Ei myöskään ymmärretty vauvan tarpeita, tiheän imun kausia tai rintaraivareita. Ratkaisuksi ihan jokaiseen ongelmaan tarjottiin korviketta tai kiinteiden ruokien aloitusta. Esimerkiksi toiselle meistä on aloitettu luumusoseen syöttäminen kuukauden ikäisenä vatsavaivojen vuoksi. Nykytietämyksen mukaan tällä on todennäköisesti lähinnä pahennettu vatsanväänteitä. Ja toisen meistä 70-luvun lopulla syntyneen imetys loppui, koska hyvää tarkoittanut kummitäti tuli hoitamaan ja antoi äidille lomaa juuri kriittisessä vaiheessa, jolloin maidon tulo ehtyi korvikkeen antamisen myötä. 

Imetys on tärkeä asia ensinnäkin siksi, että se edistää koko perheen terveyttä. Vauvalla se vähentää mm. korvatulehduksia, sairaalahoitoa vaativia vatsatauteja, allergioita, astmaa ja jopa leukemiaa. Äideillä se taas auttaa synnytyksestä palautumisessa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta ja hormonaalisia syöpiä. Tutkitusti perheessä, jossa imetys sujuu hyvin, on vauvalla pienempi riski tulla pahoinpidellyksi tai laiminlyödyksi. Lisäksi imetys on perheelle taloudellisesti edullisempaa kuin korvikeruokinta.

Terveydellisten ja sosiaalisten asioiden lisäksi imetys on ekoteko. Rintamaito ei vaadi pakkaamista, kuljettamista tai lämmittämistä. Lisäksi korvikkeeseen verrattuna rintamaidon “tuottamiseen” tarvitaan vähemmän vettä ja vähemmän energiaa. Korvike myös useimmiten syötetään muovisesta tuttipullosta.

Onneksi nyt 2020-luvulla tiedämme enemmän imetyksestä ja tunnemme useita keinoja, joilla yhteiskuntamme voi tukea perheitä imetyksessä. WHO on laskenut, että jokainen imetyksen tukemiseen panostettu euro maksaa itsensä takaisin 35-kertaisena. Imetyksen edistäminen on siis  kustannustehokasta ja ennaltaehkäisevää toimintaa, joka nostaa perheiden hyvinvoinnin tasoa. Perheet tarvitsisivat nykyistä nopeammin apua ja tukea imetysongelmiinsa. Sosioekonomisten erojen vuoksi mielestämme olisi perusteltua, että tämä apu olisi perheille ilmaista. Synnytyksen jälkeen ylimääräinen poliklinikkamaksu voi kaataa pienituloisen perheen talouden.

Imetys on siis edullinen ja konkreettinen tapa edistää perheiden yhdenvertaisuutta ja rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Siksi imetyksen edistämiseen tulee panostaa jatkossa enemmän.  Kirjoituksemme tarkoituksena ei ole painostaa ketään, mutta perheillä pitäisi olla käytössään riittävästi tietoa päätöksentekoon sekä riittävä tuki ja apu päätöksensä tueksi.

Piia Äijö, kätilö ja Heli Hämäläinen, ammatillinen opettaja

Lähteet:

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140536/URN_ISBN_978-952-343-555-1.pdf

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-949-1

https://www.euro.who.int/en/health-topics/disease-prevention/nutrition/publications/2020/the-best-start-in-life.-breastfeeding-for-the-prevention-of-noncommunicable-diseases-and-the-achievement-of-the-sustainable-development-goals-in-the-who-european-region-2020

Kotihoitoa on kehitettävä rohkeasti Etelä-Pohjanmaalla

Tiina Kankaanpää on kurikkalainen järjestöaktiivi sekä toimitusjohtaja. Hän on myös ehdolla aluevaaleissa.

Kotisairaanhoitoa ja muita kotiin tuotavia palveluja on uudistettava ennakkoluulottomasti niin, että ihmiset voivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Jokaisella pitää olla myös mahdollisuus valita, muuttaako palvelujen äärelle kuntien keskuksiin, vai hankkiiko omatoimisesti lisäapua nykyiseen kotiin. Ikääntymisen myötä myös muistisairaudet lisääntyvät ja tehostetun palveluasumisen hoivakotipaikkoja ei riitä kaikille. Siksi tarvitsemme kaikki tahot mukaan hoivatalkoisiin. Julkinen ja yksityinen palvelu ei saa olla toistensa kilpailijoita. Myös muut toimijat on otettava mukaan.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustoon pitää valita sellaisia henkilöitä, joilla on rohkeutta kehittää palveluja täysin uudella tavalla. Palvelujen kirjo voi olla mitä tahansa yhteisruokailujen järjestämisestä henkilökohtaisiin palveluihin. Myös helppokäyttöiset uudet digitaaliset palvelut ja pitää ottaa epäröimättä käyttöön. Rahaa säästyy, kun osa hoivakäynneistä voidaan hoitaa videopuheluiden välityksellä tavanomaisten kotona käyntien lisäksi.

Kuntiin kannattaa rakentaa uusia esteettömiä ja yhteisöllisiä asuinympäristöjä. Tulevaisuuden koti sijaitsee talossa tai korttelissa, jossa on mahdollista tavata muita ihmisiä, harrastaa, liikkua ja kuntoutua yksin tai ryhmissä. Hissit, ovet ja lukitukset ovat automaattisesti ohjattuja. Erilaisia kaatumisen tunnistavia, tai asunnossa liikkumisen seurantalaitteita voidaan laittaa jo enemmän hoivaa tarvitsevien asuntoihin turvaa tuomaan. Oma kotihoidon tiimi pyörii lähistöllä aamusta iltaan ja vartiointipalvelu turvaa yöaikaisen avun saannin.

Myös Ikääntyneiden ihmisten nykyiset asunnot pitää muuttaa turvallisiksi. Varsinkin syrjäkylillä asuville on kehitettävä uusia, pelastustoimen avulla kehitettyjä palveluja. Sopimuspalokuntalaiset voivat opastaa ja kouluttaa ihmisiä siinä, miten oma koti saadaan turvallisemmaksi. Paikannuspalvelu ja selkeät opasteet tuovat avun varmemmin ja nopeimmin perille silloin kun hätä on suurin.

Kyläyhdistykset ja vammaisjärjestöt pitää ehdottomasti ottaa mukaan hoivapalvelujen kehittämistyöhön, sillä heillä on mahdollisuus tuoda tietoa, toimintaa ja vertaistukea ihmisten arkeen. Kolmas sektori on se taho, jolla on jo valmiit ohjelmat, projektit ja ajatukset siitä, mitä tehdään. Tarvitaan vain kohdeyleisö ja maksuttomat, esteettömät tilat missä voimme kokoontua.

Kotihoidon kehittämisen tavoitteena on ennalta ehkäistä yksinäisyyttä ja siitä aiheutuvia mielenterveysongelmia. Siinä työssä me jokainen voimme myös auttaa. Ollaan siis avuliaita naapureita, sukulaisia, tuttavia ja ystäviä kohtaan. Ollaan kiinnostuneita ja sopivasti uteliaita miten ikääntynyt pärjää. Tarjotaan kyytiä tai kauppa-apua. Annetaan pieniin askareisiin auttavaa kättä.

Ja ennen kaikkea pysähdytään kuuntelemaan vastausta kysymykseen: Mitä sinulle tänään kuuluu?

Tiina Kankaanpää,
Kurikka

Nytänk kring patientdatasystemet

Indelningen i välfärdsområden skapar konstgjorda gränser i vårdhelheten. Kronoby lyfts upp som exempel där befolkningen förväntas rösta i Österbottens välfärdsområde samtidigt som många önskar få sin vård i Karleby.

Tycker att Henrik Huhta på ett bra sätt belyste problematiken i sin insändare (4.1.). Landskapet Österbotten är 250 km långt och 30 km brett, vilket gör det till ett geografiskt problem men samtidigt en stark språklig enhet för de svenskspråkiga. Att hitta modeller för vård över gränsen torde säkert vara praktiskt möjligt, men betalningsrörelsen för utförda tjänster blir helt säkert en framtida utmaning så att alla parter är nöjda. Dessutom kommer detta inte att vara ett enbart österbottniskt problem utan motsvarande gränsöverskridande verksamhet finns på annat håll i landet också.

En annan utmaning är patientdatasystemen. Under året har vi kunnat följa hur en upphandling gått i stöpet till följd av starkt ökade kostnader. Men behöver vi över huvud taget ett nytt patientdatasystem? Vi har ju redan nu ett landsomfattande Omakanta system där mycket av vårdhistoriken redan finns inskriven.

Varför bygga upp två parallella system? Dessutom involverar Omakanta systemet också den privata vårdsektorn, vilket gör det mer heltäckande. Har sjukvårdssystemet behov av mer detaljinformation borde det gå att bygga ut med nya moduler. Via detta flyttar patientdatan med personen vid byte av välfärdsområde.

Förhoppningsvis kunde detta leda till att mer resurser frigörs för själva vårdarbetet.

Thomas Snellman, Pederöre
Kandidat i välfärdsområdesvalet, De Gröna

Resursseja vanhusten ja vammaisten palveluihin

Faisa Egge on kokkolalainen terveysalan yrittäjä sekä kokkolan kaupunginvaltuuston jäsen. Egge palkittiin Suomen Yrittäjien toimesta vuonna 2019 tittelillä vuoden maahanmuuttanut yrittäjä.

Hoitoalalla on tällä hetkellä kova kiire ja hoitajapula on todellinen. Itsellänikään ei ole ollut aikaa tehdä vaalikampanjaa, sillä työt vievät mennessään. Olen työskennellyt vanhusten ja vammaisten parissa yli 10 vuotta ja olen nähnyt sinä aikana paljon hoitoalaan kohdistuvia leikkauksia. Monikaan ei ymmärrä, kuinka nämä leikkaukset vaikuttavat vanhusten ja vammaisten elämään, ellei omassa lähipiirissä ole vanhuksia tai vammaisia. Palveluiden saannin kriteereistä on tullut tiukempia ja kaikelle on hintalappu. Yritetään säästää kuluista, ja palveluiden laatu kärsii. Yritetään olla tehokkaita ja menetetään inhimillisyys.

Kun vanhus ei enää pärjää turvallisesti kotonaan, Soite (Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä) tulee kartoittamaan tilanteen, täyttyvätkö kotihoidon myöntämisen kriteerit asiakkaan kohdalla ja kuinka paljon apua hän tarvitsee. Asiakas voi saada apua 15 minuutista 2 tuntiin päivässä riippuen avun tarpeesta. Korkeintaan neljä käyntiä voi olla päivässä. Jos kriteerit täyttyvät ja Soitella on tilaa, he voivat tarjota palvelun, tai vaihtoehtoisesti voivat myöntää palvelusetelin. Mikäli todetaan, että avun tarve on suurempi kuin 2h tuntia päivässä, silloin täytyy hakea laitospaikkaa. Myös hoivakodit ovat täynnä, eikä paikkaa saa välittömästi.

Palvelusetelin arvo on kiinteä, ja loppuosan asiakas maksaa itse. Loppuosan määrä riippuu palveluntarjoajan hinnoista. Yksityiset palveluntarjoajat täydentävät hyvin julkisia palveluita, ja ne lisäävät asiakkaan valinnanvapautta. On kuitenkin tärkeää, että niiden laatua valvotaan ja että hinnat pysyvät asiakkaille kohtuullisina. Kotihoidon lisäksi asiakas maksaa tarvittaessa erikseen siivouspalvelut, ateriapalvelut, kotisairaanhoidon, lääkäri- ja sairaalapalvelut sekä esimerkiksi turvapuhelinpalvelun. Jos asiakkaalla on vain peruseläke, ei kaikkien maksujen jälkeen jää paljon jäljelle lääkkeisiin, vuokraan ja ruokaan.

Tulen itse 3. maailman maasta, jossa vain rikkaat saavat hyvää hoitoa. Meidän tulisi vaalia terveydenhoitojärjestelmäämme ja sosiaalipalveluitamme, ja vaatia, että siihen suunnataan tarpeeksi resursseja ja että se pidettäisiin tasa-arvoisena ja yhdenvertaisena kaikille.

Kaikilla vanhuksilla on oikeus elää kotona ja tuntea olonsa turvalliseksi mahdollisimman pitkään. Kotona asumista tukemalla tuetaan myös vanhuksen terveyttä, itsenäisyyttä ja oman arvon tuntoa. Kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista heikentyneen kunnon tai muistisairauden vuoksi, on palvelupaikka taattava. Heille, jotka eivät täytä kotihoidon kriteereitä, mutta eivät kuitenkaan tunne oloaan turvalliseksi kotona, vaihtoehdot ovat joko maksaa kotihoito kokonaan itse tai yrittää selviytyä yksin ja soittaa tarvittaessa ambulanssia paikalle. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa kotihoitoa kokonaan itse. Usein on vaikea ymmärtää, miksi juuri omalla kohdalla kriteerit eivät täyty. Ainut vastaus on, että resurssit eivät riitä kaikille. Joskus täytyy taistella, että palvelua saa.

Yksi asia, jota Suomessa arvostan, on se, että sairaista ja vammaisista huolehditaan, mutta meidän tulee varmistaa, että näin on asia myös jatkossakin. Palveluista ei voi jatkuvasti leikata, vaan joskus voi myös ajatella, onko mitään muita keinoja ja voidaanko lisätä tuloja. Voitaisiin myös enemmän lisätä kuntouttavia toimia sekä parantaa omaishoitajien asemaa. Sote-alan henkilökunnasta täytyy myös pitää hyvää huolta, jotta he jaksaisivat paremmin. Heitä ei saa ylikuormittaa; se vaikuttaa myös palvelun laatuun.

Työni myötä olen kokenut myös, kuinka sairaalaankaan ei pääse helposti ja sieltä kotiutetaan heti kuin vain mahdollista. Tämä johtaa kierteeseen, jossa asiakas on vain muutamia päiviä kotona ja taas hänelle joudutaan soittamaan ambulanssia, kun hän ei pärjää kotona turvallisesti. Päättäjien tulee tietää, mitä todella tapahtuu terveydenhuollossa. Ehkä heidän pitäisi kokeilla työskennellä alalla hetken. Ehkä sitten päätökset voisivat olla parempia. Kaikkien tulee saada nopeasti palveluita riippumatta tulotasosta. Jatkuva resurssien vähentäminen johtaa siihen, että pian ei ole eroa kehittyvien maiden ja Suomen välillä, jolloin yksityiseltä puolelta saa laadukasta palvelua nopeasti, mutta he, joilla ei ole siihen varaa, kärsivät ja ovat todella eriarvoisessa asemassa.

Faisa Egge
Terveydenhoitaja, yrittäjä
Aluevaaliehdokas (Vihr.)
Kokkola

Kuusi kuuta ja Saturnuksen renkaat

Marko Koivuniemi on pitkäaikainen vihreä toimija Jalasjärveltä, ja on ehdolla tulevissa aluevaaleissa.

Aluevaalit lähestyvät, edessä ovat koko Suomea pysyvästi muovaavat vaalit, jonka seuraukset heijastuvat tuleville sukupolville. Väestön ikääntymisen ja yhä jatkuvan kaupungistumisen edetessä eri kuntien ja kaupunkien välinen kyky hoitaa peruspalveluitaan vaihtelee entistä enemmän. 

Laajempi hyvinvointialue mahdollistaa laajan palveluverkoston säilyttämisen yhdenvertaisena asuinpaikasta riippumatta. Yhtenäiset pelisäännöt ja toimintatavat mahdollistavat myös toimintojen joustavamman kehittämisen ja tehostamisen.  

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta,
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta,
Siksi sinuun turvaudun

Ressu Redfordin kappale vuodelta 1993 kertoo kaipauksesta ja korkeista odotuksista. Sopii hyvin tähänkin hetkeen kun ja odotuksiin joita aluevaaliehdokkaisiin kohdistuu. 

Ehdokkaat sitten kiirehtivät lupaamaan kuita taivaalta ja Saturnuksen renkaita – vaalikoneetkin kyselevät asioita mustavalkoisten lasien läpi. Maailma ei vain ole mustavalkoinen. 

Jääthän yöksi untani vartioimaan?
Et pois saa mennä pitkäksi aikaa,
Laulusi jää sydämeeni soimaan
Ethän, hei, ethän kuole vuokseni mun?

Tunteiden varassa tehdään turvallisia valintoja  ilman että on riittävästi tietoa ja laaja-alaista näkemystä. Aluevaltuustoissa päätetään asioita, jotka koskettavat jokaista hyvinvointialueen ihmistä ja silloin vaakakupissa ei saa olla tärkeimpänä oma napa eikä naapurinkaan. 

Tärkeintä on huolehtia että mielenterveyspalvelut ovat käytettävissä nopeasti jo ennen kuin nuoren ihmisen sielun arvet ovat heijastuneet verta vuotaviksi haavoiksi käsivarsissa. Tärkeintä on saada nopeasti apu paikalle kun iäkäs sydän ei tahdo jaksaa lyödä riittävästi. Tärkeintä on että köyhyysrajalla kituuttava yh-äiti pystyy hoidattamaan itsensä  ilman pelkoa että se heijastuu loppukuussa  jääkaapin sisältöön.

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta,
Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun
Mikään ei mun hulluuttani muuta,
Siksi sinuun turvaudun

Käytä äänioikeuttasi. Möyhi pintaa syvemmältä ja kysy ja kyseenalaista. Oli sydän sitten vasemmalla tai oikealla tai keskellä niin jokainen haluaa tehdä hyvää. Minulle ihminen on keskiössä. 

Enkä vaadi liikaa. En
Teetkö vielä kaikkesi mun tähden?

En. Vaikka äänestäisitkin. Teen kaikkeni kaikkien tähden.

Marko Koivuniemi
Jalasjärveläinen aluevaltuustoehdokas

Työyhteisötaidot ja johtajuus hyvinvoinnin ytimessä

Seinäjokelainen Teresa Latvajärvi (sit.) on aluevaaleissakin ehdolla oleva apulaisosastonhoitaja.

Olen tässä seurannut sotealan ahdingosta käytävää keskustelua jo pitkään. Tulee vaikutelma, että kunhan vain palkkaus saadaan kuntoon, niin johan alalla maailma aukenee ja ongelmat on pois pyyhitty! Palkkauksesta on puhuttu kuitenkin vuosia, ellei vuosikymmeniä eikä se edelleenkään ole kunnossa. Pitäisikö katse kääntää lähemmäs ruohonjuuritason käytänteisiin – työyhteisötaitoihin ja johtajuuteen?

Harmitusta herättää käytävän keskustelun ja kirjoittamisen sävy, se on hyvin negatiivissävytteinen. Sulkematta pois tosiasioita, niin onhan olemassa myös valtavasti onnistumisia ja tyytyväisiäkin työntekijöitä. Eikö näitäkin puolia voisi tuoda esiin? Hyvä on myös muistuttaa itseään niin ihmisenä kuin työntekijänäkin, että on paljon asioita, joihin voi itse vaikuttaa. On vain otettava se pieni askel – ota vastuuta ja toimi aktiivisesti itse syyttelyn sijaan.

Johtaminen ei ole varsinkaan nykymaailmassa yksinkertaista. Asiat ovat mutkistuneet, samoin sukupolvien väliset erot työn merkityksestä saattavat hiertää. Työhyvinvoinnista huolehtiminen määritetään melko yksipuolisesti johtajan vastuulle, mielestäni se on kaikkien vastuulla. Olen sitä mieltä, että kaikki teot ja tekemättä jättämiset, joilla pyritään tietoisesti vahingoittamaan yhteistä hyvää, kuuluvat epäasiallisen työkäyttäytymisen piiriin. Kukaan ei ole seppä syntyessään missään, mutta yhdessä tekemällä synnytetään yhteistä ymmärrystä asioista.

Peräänkuulutan johtamista, jossa on aikaa nimenomaan henkilöstöhallinnolle. On järjetöntä, että digitalisaation maailmassa esihenkilön päivät useimmin kuluvat työvuorolistojen laadintaan tai sijaisten etsimiseen. Se jos mikä on resurssien haaskausta. Toivottavasti tulevan uudistuksen myötä, myös tällainen menneeseen jämähtänyt toimintatapa tulee tiensä päähän. On aika johtajuudelle, jossa turha ”sälän” tekeminen poistuu ja aika voidaan käyttää hyvän henkilöstöhallinnon kautta työhyvinvoinnin parantamiseen ja tätä kautta se ilmenee positiivisena palautteena asiakastyöhön.

Teresa Latvajärvi
Apulaisosastonhoitaja
Seinäjoki

Onko soten keskiössä ihminen?

Kirjoittaja Minna Roukkio-Taipale on kokkolalainen prosessi-insinööri, joka on ehdolla aluevaaleissa numerolla 160.

Aloin yritysten joululahjoja miettiessäni tuumia tätä hyvinvointialueemme kokonaisuutta toisesta kulmasta. Hoitoalalla työtä tekevillä pitää olla halu tehdä alan työtä. Tämän lisäksi työolot tukevat työssäjaksamista: osa hyvinvoinnista on mahdollisuus suunnitella muu elämä. Omalta kohdalta tutuksi on tullut myös kolmivuorotyö tehdasalalla lisineen – tämä sai miettimään eroja näiden välillä.

Hoitotyön vuorolistan alkeista: Vuorolistassa on aamu-, ilta- ja yövuorot, 3 viikkoa kerrallaan. Hoitotyössä noudatetaan yleistä linjausta, eli ylitöitä ei makseta. Näitä kertyy esim. hoitajapulan vuoksi ja sairastumisista. Ylityöt ja pyhäkorvaukset annetaan vapaina 1:1. Työstä maksetaan se mitä TES sanoo. Nykyään on jo mahdollisuus suunnitella vuorolistat itse, esimies vain hyväksyy suunnitelman lista kerrallaan. Vapaat pidetään mahdollisimman pian, koskaan ei tiedä milloin on tuuraajia. Käytännössä hoitajalla on mahdollisuus päästä etelän- tai lapinloman varauslistoille 3 viikon aikataululla. Vuosiloman kesälle sijoittuva osa tiedetään etukäteen. Viikko-osakkeelle pääsee kolmen vuoden välein.

Verrataan lyhyesti tehtaalla työskenteleviin: Heillä on monella myös työt kolmivuorossa. Vuoden vuorolistat jaetaan joulukuussa. Lomatoiveet kirjataan sisäisesti etelän-, ja lapinlomille mahdollisimman pian. Mielellään ajoissa, että tuuraaja löytyy. Käytössä on vuoron vaihtoa, tasoitusvapaata ja vuosiloma. Vuoronvaihdot tehdään suoraan sopimalla. Tasoitusvapaan ja sairasloman voi joku toinen tehdä ylitöinä. Vuosilomiin on eri tuuraajat. Ylityöt tarkoittavat usein rahana maksettavaa korvausta.

Soiten (Keski-Pohjanmaan soteyhtymä) logossa mainostetaan ihmisen olevan keskiössä, mutta mietin että kuka? Sinne ei mahdu hoitohenkilökunta, joiden harteilla on koko toiminta, olisiko asiakas? Meillä Keski-Pohjanmaan alueella hoidetaan asiakkaat suhteellisen pienellä rahalla. Vanhusten hoito on rempallaan, satakunta odottaa paikkaa vanhainkotiin, ollen kotihoidon listoilla. Lasten ja nuorten hoidossa pääsee vain osa yleislääkäriä pidemmälle ilman diagnoosia. Kuitenkin heidän kuulemisella säästettäisiin mielenterveyspuolen erikoissairaanhoitoa, joka on tukossa. Väestön vanheneminen laittaa uusia haasteita hoidon järjestämiseen myös keskustan ulkopuolelle. Hoitohan tulee järjestää asiakkaiden luokse. Ei päinvastoin. Palvelujen pariin pitää päästä, vaikka ilman ajokorttia, ja IT -taitoja.

Työssä jaksaminen ja työhyvinvointi koostuu useista pienistä asioista. Tässä vain yksi. Määräaikaisuuksista saisi vielä ihan oman tarinansa.

Aluevaaliehdokas Keski-Pohjanmaalla (vihr.)
Minna Roukkio-Taipale

Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki – niistä on Vihreä sotepolitiikka tehty

Kirjoittaja Taavi Horila on Seinäjoen vihreiden varapuheenjohtaja

Kohta kaksi vuotta olemme eläneet maailmassa, jossa koronavirus ja covid-19 -tauti määrää meille toiminnan rajoja, sekä politiikassa, elinkeinoelämässä ja jokaisen meistä arjessa. Rokotukset ovat Suomessa melko hyvin edenneet ja toiveita olikin jo paluusta jonkinlaiseen normaaliin. Mutta kuten odotettavissa oli, uudet variantit ovat muuttaneet pelin jälleen kerran. Tartuntamäärät ovat kivunneet uusiin ennätyksiin ja erittäin huolestuttavia uutisia on kuulunut tehohoitopaikkojen sekä muunkin hoitokapasiteetin täyttymisestä. 

Opposition äärilaidalta kuuluu vaatimuksia tehohoitopaikkojen kasvattamisesta ja moitteita hallitukselle siitä, ettei paikkoja ole saatu kahden vuoden aikana lisättyä. Mutta onko tehohoitopaikkojen lisääminen todella paras ratkaisu taloudellisesti sekä terveydellisesti? Koronapotilaiden tehohoito on erittäin kallista ja sitoo ison määrän hoitohenkilökuntaa. Rahalla saisi kyllä uusia seiniä ja vuoteita sairaalaan sekä tehohoitoon tarvittavaa välineistöä, mutta mistä saadaan uusia terveydenhuollon ammattilaisia hoitamaan potilaita? 

Sekä tartunnan saaneiden ihmisten terveyden, sairaaloiden ja terveydenhuollon ammattilaisten kuormituksen sekä veronmaksajien taakan kannalta kaikkein paras keino on huolehtia siitä, että tehohoitoon joutuu mahdollisimman vähän ihmisiä. Meillä on jo olemassa erittäin kustannustehokas keino tähän – rokotukset koronavirusta vastaan. Rokotukset tutkitusti sekä vähentää tartunnan todennäköisyyttä että etenkin ehkäisee taudin vakavan muodon puhkeamista. Onkin jotenkin outoa, että laitaoppositio vaatii samanaikaisesti panostuksia kalliiseen tehohoitoon, mutta esittää jopa kansanedustajien ja europarlamentaarikkojen toimesta julkisesti epäilyjä sitä halvinta ja todistetusti tehokkainta keinoa vastaan. Minusta tuo on vastuutonta taloudenhoitoa ja leikkiä ihmisten terveydellä.

Vaikka korona onkin ymmärrettävästi nyt se puhutuin asia sotesektorilla, toimii sama ennaltaehkäisyn periaate myös muualla. On monin verroin tehokkaampaa ja taloudellisempaa sijoittaa nuorten ilmaiseen ehkäisyyn kuin hoitaa sukupuolitauteja tai tehdä raskaudenkeskeytyksiä. Ja jos ennaltaehkäisyssä ei aina onnistuta, on edullisempaa tarjota mahdollisimman nopeasti tukea sitä tarvitsevalle. Kun nuoren mielenterveys horjuu, nopeasti tarjottu matalan kynnyksen apu on lopulta sekä nuoren itsensä ja koko yhteiskunnan etu. Tai lastensuojelun perheitä auttavat ja tukevat toimet, joilla estetään tilanteiden paheneminen ja kalliiden sekä vaikeiden sijoitusten tarve.

Tulevilla hyvinvointialueilla meidän tulee katsoa kvartaalia ja myös yhtä tilikautta pidemmälle. Lyhytnäköinen kulujen säästäminen nyt voi aiheuttaa moninkertaiset kulut tulevaisuudessa. Panostukset ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen eivät ole vain kuluja – ne ovat investointeja parempaan hyvinvointiin ja kestävään talouteen. Seinien rakentamisen tai vanhojen rakenteiden säilyttämisen sijaan katse pitää olla ennaltaehkäisyssä ja yhdenvertaisissa palveluissa kaikille – asuinpaikasta riippumatta.

Taavi Horila
Seinäjoen Vihreät ry. varapuheenjohtaja

Minne katosi keskustelu?

Kirjoittaja Marko Perälä on Rannikko-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja ja vaasalainen vihreä aktiivi.

Vilho Koskela. Syntyi. Kaatui itsenäisen Suomen puolesta! Vai kaatuiko? Kaatuiko hän sittenkin miestensä puolesta joita johti? Ystäviensä puolesta joiden kanssa oli kokenut sodan kauhut siihen asti? Välittikö hän näistä, vai uskoiko rakentavansa Suur-Suomea? Kuka tietää. Jokaisella oli mielipiteensä ja haaveensa. Ei se tehnyt miehistä perempia tai huonompia: teot ratkaisivat. Tekivät mitä piti.

Kaukaa haettu avaus tälle ajatukselle josta nyt kirjoitan. Missä vaiheessa toisen mielipiteestä tuli meille uhka – sellainen uhka, että sitä vastaan pitää hyökätä? Milloin siitä tuli sellainen tekijä, joka jaottelee meidän hyviin ja vihollisiin?

Olemmeko unohtaneet kyvyn kuunnella ja ymmärtää toisen ajatuksia ja mielipiteitä? Ennenkuin edes yritämme ymmärtää ajatusta mielipiteen takana, hyökkäämme. 

Tätä sanasotaa saa seurata päivittäin, lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa. Dialogi puuttuu. Sanasota on korvannut sen. Somesota! Näppäimistön takaa tykitetään keskityksiä niiden niskaan jotka ovat eri mieltä! 

Miksi toisen ajatus, toisen mielipide on meille uhka? Miksi se tekee siitä toisesta ihmisestä vihollisen? Emmekö uskalla kuulla tarinaa siellä ajatuksen takana? Tai niitä kokemuksia jotka ovat muovanneet sen toisen ajattelua? Voisimmeko hyökkäyksen sijaan kysyä, mikä saa sut ajattelemaan noin? Miksi näet maailman noin?

Vilho Koskela oli perheestä jolta kansalaisoikeudet oli viety pois. Isä oli ajatellut eri tavoin kuin toinen puoli kansasta. Ajanut ideologiaa jota kaikki eivät allekirjoittaneet. Asiat kärjistyivät ja dialogi katosi. Tieto ei liikkunut tarpeeksi nopeasti ja syntyi ketjureaktio joka johti hirvittävään sotaan.

Arvet olivat syvät, viha ja katkeruus molemmin puolin suurta. Silti vuosikymmeniä myöhemmin yhteinen kriisi kuitenkin yhdisti. Talvisodan ihme oli muutakin kuin vihollisen pysäyttäminen. Se oli haavojen parantumista ja vanhojen kaunojen anteeksiantoa. Vilho koulutettiin upseeriksi. Punikin pojilla ei siihen ollut ennen talvisotaa mitään mahdollisuutta. Kun yhteinen hätä yhdisti, keskinäiset kaunat unohdettiin. Jokaista tarvittiin. Jokaisella oli merkitystä. 

On taatusti paljon asioita joista ollaan eri mieltä. Ja on niitä asioita joihin emme voi löytää kompromissia. Onko se ongelma? Ei. On erilaisia tapoja katsoa maailmaa, demokratiassa joudumme hyväksymään sen. Kun keskustelemme ja olemme kiinnostuneita toisten ajatuksista, voimme myös löytää niitä asioita joista olemme samaa mieltä. Tämä yhdistää meitä. Tämä sitoo meitä yhdeksi kansaksi, joka rakentaa tätä maata. 

Vilho Koskela upotti aseet ja toi miehet turvaan. Valitsi ihmiset aseiden sijaan. Inhimillisyyden. Voisimmeko me tehdä saman? Seuraavan kerran , kun joku on eri mieltä kanssamme, voisimmeko aloittaa dialogin ennen hyökkäystä? Mitä jos kysyisimme, mikä saa sut ajattelemaan noin? Ja kuunnellaan. Tai, edes luetaan se viesti siellä somessa. 

Suomi on upea maa, joka on rakentamisen arvoinen. Maa jossa on uskomattoman hyvät mahdollisuudet rakentaa hyvä elämä. Me tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä. Kukaan ei pärjää yksin.

Itsenäisyyspäivänä ansaitusti annetaan kunniaa veteraaneille. Mutta, voisimmeko tänä vuonna myös muistaa alkutaipaleen politikkojamme jotka ovat luotsanneet maamme vaikeiden aikojen läpi. Emme ehkä allekirjoita jokaista heidän ajatustaan tai ideologiaa, mutta neuvottelupöydissä he ovat varmistaneet itsenäisyyden, hyvinvointivaltion synnyn, koulujärjestelmän sekä kaupankäynnin perusteet. He ovat alustaneet hyvät ulkomaansuhteet joiden ansiosta maallamme on hyvä maine maailmalla.

Olemme rakentaneet tätä maata dialogilla, keskustelulla ja opponoinnilla. Ollaan jatkossakin eri mieltä, silti samalla puolella! 

Marko Perälä
Puheenjohtaja
Rannikko-Pohjanmaan vihreät ry

Vihreitä arvoja aluevaltuustoon

Kirjoittaja Jenni Kuisti on alajärveläinen kaupunginvaltuutettu sekä Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja.

Kun lähdin mukaan vihreiden toimintaan ja politiikkaan, halusin vaikuttaa nimenomaan ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalialan työni kautta olen nähnyt paljon tilanteita, joissa yhteiskunnan turvaverkko pettää, on epäreilu ja joskus jopa lannistava. Usein olen miettinyt, miten paljolta olisi voinut säästyä, jos apua olisi saanut ajoissa. Vihreiden inhimillinen, kannustava ja ennaltaehkäisyyn panostava politiikka tuntui omia arvoja lähimpänä olevalta väylältä edistää näitä asioita. 

Tulin viime kuntavaaleissa ensi kertaa valituksi kaupunginvaltuutetuksi Alajärvelle. Sen myötä olen nyt alkaneen kauden toiminut myös Järvi-Pohjanmaan perusturvalautakunnan puheenjohtajana. Siellä päätetään vielä 2022 vuoden loppuun siitä miten sosiaali- ja terveyspalveluita Alajärvellä, Vimpelissä ja Lappajärvellä järjestetään. Vuoden 2023 alusta näistä asioista päätösvalta siirtyy kuitenkin kunnilta hyvinvointialueille.

Ajattelen, että vihreillä on paljon annettavaa aluevaaleissa, kun näiden palveluiden järjestämistä uudistetaan. Nyt meidän tulee viimein pystyä panostamaan joka osa-alueella ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin hyvinvoinnin lisäämiseksi ja kalliiden korjaavien palveluiden osuuden vähentämiseksi. ”Oikea apu oikeaan aikaan” onkin yksi vihreiden aluevaaliteemoista. 

Vastavalittu vihreiden nuorten puheenjohtaja, seinäjokelainen Jami Haavisto, peräänkuulutti aluevaaleista mielenterveysvaaleja viikonlopun Ilkka-Pohjalaisessa. Toivon samaa, ”mielenterveys ilman jonottamista” on tavoittelemisen arvoista. Matalan kynnyksen palveluita on oltava saatavilla siellä missä ihmiset ovat. Se on inhimillistä, taloudellisesti kannattavaa ja säteilee koko yhteiskuntaan lisääntyvänä hyvinvointina.

Palveluiden saavutettavuuden turvaaminen maakunnan jokaisessa kolkassa vaatii varmasti myös uudenlaista ajattelua toteutuakseen. Avun saaminen ei voi olla kiinni postinumerosta, taustasta tai tuloista. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat vihreiden tärkeimpiä arvoja ja ne näkyvät myös näissä vaaleissa.

Vihreät on vahvasti tiedepuolue ja viimeisimmän tutkimustiedon hyödyntäminen sekä tutkimus- ja kehittämistyö hyvinvointialueilla, ovat varmasti avaimia menestykseen. Meidän täytyy voida houkutella alueellemme töihin parhaita osaajia ja varmistaa, että hyvinvointialueen alaisena on hyvä työskennellä kaikilla sosiaali-, terveys- ja pelastusalan työntekijöillä.

Aluevaalit ja uudet hyvinvointialueet tulevat koskettamaan jokaisen meidän elämää, meidän kaikkien lähipalveluita. Kyseessä on suuri uudistus myös taloudellisesti, sillä näiden palveluiden kulut edustavat suurinta osaa kuntien budjeteista tällä hetkellä. Pyydän sinua miettimään kenet haluat päättämään näistä asioista ja millaisia arvoja haluat hänen edustavan. Haastan jokaista myös pohtimaan mahdollista ehdokkuuttaan näissä vaaleissa. Päättäjiksi tarvitaan nytkin monenlaisia ihmisiä.

Jenni Kuisti
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan vihreät ry

Ehdokasta voit ehdottaa: www.vihreat.fi/ehdokkaaksi

Tutustu vihreiden aluevaaliohjelmaan täällä:
www.vihreat.fi/aluevaaliohjelma